Terveisiä täältä

Täällä sitä ollaan, neljättä päivää Ranskassa. Ei tunnu yhtään siltä, että olisi ulkomailla. Hurautettiin tänne autolla (okei, hurauttaa on ehkä vähän liian iloinen sana kuvaamaan varsin mutkikasta matkaa) ja Euroopassa kun ollaan, mitään passeja tai muuta ei tarvittu. Matkapahoinvointilääkkeet toimivat muuten erinomaisesti, ei ainuttakaan ylösnoussutta aamupalaa.

Totta puhuakseni voisin olla missä tahansa Alpeilla – Ranskassa, Italiassa tai Sveitsissä. Täällä on kuitenkin kielenä ranska, siispä olen Ranskassa. Meidän lisäksi täällä on laumoittain italialaisia, kun tämä kohde sattuu olemaan aika lähellä Italiaa. Autoja näkee melkeinpä enemmän Italian rekisterissä kuin Ranskan.

Tähän mennessä olen nähnyt sängyn ja jääkiekkokaukalon. Monen monta kertaa. Olen nähnyt myös vuoria lähinnä kaikkialla. Vuoret ovat suuria ja uljaita, upeita. Mutta samanlaisia näkee kotona olohuoneen ikkunasta. Käytännössä olen jumissa kahden kilometrin korkeudessa ja minne tahansa katson, näen korkeita vuoria. Tämän rinnalla mökkeily on hauskinta, mitä tiedän. Ja mökillähän olen pakosta ehkä viisi tuntia per vuosi, mikä sekin tuottaa tuskaa.

Nukun kahden hengen huoneessa parin muun ihmisen kanssa. Mulle roudattiin Italiasta sänky, ja kun se oltiin saatu asetettua paikoilleen, ei tilaa millekään muulle oikeastaan jää. Vaatekaapin ovia ei saa avattua, ei myöskään parvekkeen ovea ilman pieniä järjestelyjä. Sen lisäksi, että meillä kolmella on kaikkiin vuodenaikoihin sopivat vaatteet, huonetovereillani on vielä jääkiekkokamat. Niitä sentään säilytetään parvekkeella, muuten olisimme luultavasti lakanneet hengittämästä.

Sängyn lisäksi toimme Italiasta kymmenen päivän muonat kolmellekymmenelle henkilölle. Aika yksipuolista safkaa täällä vedetään. Mun ruokaympyrää kaventaa entisestään se, etten mielelläni syö kertaalleen autossa lämmenneitä lihoja ja maitotuotteita, jotka on ostettu joskus viime viikolla. Olen alentunut syömään jopa vauvan ruuan jämät. Ei se mikään makuelämys ollut, mutta ainakin sain vähän vihanneksia.

Elän jääkiekko-ottelujen aikataulujen mukaan, joten vasta eilen mulla oli mahdollisuus käydä kaupassa ostamassa vähän murkinaa. Voi, miten houkuttelevilta papu- ja maissitölkit näyttivätkään! Olisin voinut istahtaa kaupan käytävälle ja aterioida sormin suoraan purkista. Ai niin, eräs matkaseurueeseemme kuuluva ystävällinen mies maksoi ostokseni. Tämä mies ja hänen perheensä ovat niin ihania!

Lasten kanssa olen aina otteluiden aikana. Penskoja täällä pyörii yhteensä kuusi ja yritän parhaani mukaan hoitaa asiat niin, että olen vastuussa vain meidän perheen lapsista. Monet kun ilmeisesti ajattelevat, että mielellänihän minä otan vastuulleni tuntemattomien ihmisten tuntemattomia lapsia... Ilokseni teimme myös yhdeltä tytöltä täilöydöksen. Täydellistä, täit puuttuivatkin tästä läävästä, jossa asumme!

Myös yhteydessä ulkomaailmaan on ollut hieman puutteita. Tai siis, mitään yhteyttä ei ole ollut ennen tätä päivää. Mutta mikäs tässä, LOMAILLESSA.