Ruoka-aika

Oon saattanut muutaman kerran mainita joissain postauksissa syömisen. Italialainen ruokakulttuuri poikkeaa suomalaisesta vähän kaikessa. Syömiselle on tarkat (niin tarkat, kuin Italiassa vaan voi olla) kellonajat. Ja niistä ei muuten poiketa!

Aamupala syödään, kun herätään, joko kotona tai työmatkan varrella olevassa baarissa. Siihen sisältyy kahvi ja jotakin pientä makeaa, ei mitään oikeasti täyttävää. Aamupalalle ei ole varsinaisesti kellonaikaa, yllätys yllätys, koska ihmiset aloittavat työnsä eri aikoihin. Lisäksi aika monilla tuntuu olevan vähän liukuvat työajat...

Lounaan aika koittaa puolenpäivän ja kello kahden välillä. Kuten tässä postauksessa kerroinkin, monet kaupat sulkevat ovensa lounaan ajaksi etenkin täällä sivummalla, mutta myös Torinossa olen nähnyt näitä keskellä päivää kiinni olevia kauppoja. En toki olisi halunnutkaan mennä sisään.

Lounassalaatti. Mukavaa, kun sitä tulee ämpärillinen, eikä sellaista kärpäsenkakan kokoista kasaa kuten Suomessa. Ei mun lounas oikeasti tältä näytä joka päivä.

Lounaan ja illallisen välissä syödään välipala. Tai ainakin lapset syövät, aikuisia olen harvemmin nähnyt välipalan kimpussa. Mä syön yleensä tähän aikaan jäätelöä. Jos oon syönyt lounaalla tuhdisti, valitsen marja- tai hedelmäjäätelöitä. Jos taas olen syönyt kevyemmin, tankkaan jotain tuhdimpaa jäätelöä. Mitä neroutta!

Illalla kaikkien kotiuduttua syödään illallinen joko kotona, kavereilla, sukulaisilla tai ravintolassa. Kello seitsemän on melko aikainen illalliselle, mutta joskus harvoin aloitetaan jo silloin. Useimmiten kuitenkin puolikahdeksan ja puolikymmenen välillä. Erot ovat paitsi perheiden välillä, myös maakuntien. Pääsääntöisesti mitä etelämpänä ollaan, sitä myöhemmin syödään. Ja illallispöydässähän vierähtää helposti tunti jos toinenkin...

Iltaisin ennen varsinaista ruokaa saatetaan nauttia aperitivo; jokin (alkoholipitoinen) juoma ja pientä suolaista purtavaa. Kuppiloissa aperitivo toimii siten, että maksetaan ”vain” juomasta ja hintaan sisältyy naposteltavat. Sipsejä, oliiveja, pieniä pitsapaloja, pähkinöitä, mitä milloinkin. Toisinaan aperitivo venyy niin pitkäksi, ettei illallista syödä lainkaan.

Meillä kävi jokin aika sitten pariskunta, joka toi mukanaan ainekset mojitoon. Oli parempaa kuin monessa baarissa! Voiskohan ne tulla Suomeenkin pyöräyttelemään aperitiiveja...

Sekä lounaalla että illallisella syödään joko ensimmäinen pääruoka, il primo piatto, tai toinen pääruoka, il secondo piatto. Tai molemmat. Ensimmäinen pääruoka on pastaa, riisiä tai keittoa, toinen puolestaan joko lihaa, kalaa tai kanaa lisukkeineen. Kaiken kruunaa makea jälkiruoka, il dolce. Se, mitä syödään, riippuu pitkälti maakunnasta, sesongista ja omista mieltymyksistä.

Jos siis jotain säännöllistä, varmaa ja pysyvää haluaa Italiasta löytää, se on syöminen ja ruoka-ajat. Syöminen rytmittää päivän tavalla, joka on suomalaiselle melko vieras. En voisi kuvitellakaan, että Suomessa sopisin tapaamisen illallisen jälkeen. Siis hä, mikä illallinen..?