Kestämätöntä

Tää aihe on kuumotellut jo pitkään. Se on tärkeä mulle, sen pitäisi olla tärkeä kaikille. En halua syyllistää, mutta Italiassa oleskelun aikana olen tehnyt muutamia havaintoja. Eivätkä ne kaikki ole niin positiivisia, jos mietitään sitä, millaisen maapallon haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle. Ja sitä seuraavalle. Ja niin edelleen.

En ole superekohippimaailmanparantajapienviljelijä. Mutta tietyt ekologiset valinnat eivät ole mulle enää varsinaisesti valintoja, vaan rutiinia. Tapoja toimia, jotta kantaisin oman pikkuruisen korteni kekoon tämän telluksen hyväksi. Kylläpä vaan omat teot tuntuvat pieniltä tässä suurensuuressa maailmassa!

Italia-aikana en ole kertaakaan kuullut sellaisia sanoja kuin kestävä kehitys, ilmastonmuutos tai ilmaston lämpeneminen. Ei niistä puhuta. Ja asioilla, joista ei puhuta, ei juuri ole merkitystä. Italiassa keskitytään hetkeen, missä monella suomalaisella olisi oppimisen paikka. Kun asioiden suunnittelu seuraavan tunnin päähän ei aina luonnistu, ei liene ihme, että syiden ja seurausten pohtimista pitkällä aikavälillä ei koeta niinkään tärkeäksi.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa yksityisautoilu. En ole eläessäni kulkenut niin paljon autolla kuin Italiassa. Kaikkialle kuljetaan autolla, vaikka matka olisi hyvin taitettavissa jalan tai pyörällä. Kotikylässä en saa kävellä rauhassa ilman, että joku tuttu tai tuntematon tarjoaa kyytiä. Meidän kotiseudulla julkinen liikenne ei palvele vähäisiä käyttäjiään kovin hyvin, mutta riittävän päättäväisellä otteella asia olisi parannettavissa.

Entäpä jätteet sitten? Ne ovat todellinen ongelma. Kuusikymmentä miljoonaa ihmistä tuottaa uskomattoman paljon roskaa, jonka jatkokäsittely on ilmeisen heikosti organisoitu etenkin, mitä etelämmäksi mennään. En toistaiseksi ole törmännyt keneenkään, joka lajittelisi juuri mitään, korkeintaan lasia. Sekajätteen vieressä on pääsääntöisesti myös lasi-, pahvi- ja biojäteastiat. Sekajäte on ainoa, joka pursuilee pitkin katua.

Arvaatteko jo erään paikan, jota käytetään myös roskiksena? Se paikka on meri. Kamalan surullista, että niin arvokasta ja ainutlaatuista luontoa pilataan välinpitämättömyydellä. Eräs eteläitalialainen kaverini kertoi, mitä kaikkea on nähyt mereen heitettävän. Kun pesukone lakkaa toimimasta, mereen vaan. Poissa silmistä, poissa mielestä – sori, mutta ei toimi, kun kyseessä on maapallo.

Lihan syöminen on myös yksi seikka, jota ei millään tavalla mielletä ongelmalliseksi. Melkeinpä kaikki syövät lihaa enemmän tai vähemmän. Suomessa syön paljon enemmän kasviksia kuin Italiassa, mikä on sinänsä hassunkurista, että Italiassa kasvikset ovat ihanan tuoreita ja lähellä tuotettuja. Lisäksi Italiassa tuotetaan muun muassa papuja, joilla voi hyvin korvata lihan edes silloin tällöin. Ne eivät sitä paitsi maksakaan juuri mitään. Siitä huolimatta suurin osa valitsee kalliin lihapaketin papupurkin sijaan.

Täällä Ranskassa, kolmenkymmenen italialaisen kanssa saman katon alla, huomaa myös eroja arkipäiväisessä toiminnassa. Esimerkiksi valot voivat ihan hyvin olla päällä viidessä kerroksessa, vaikka ulkona paistaisi aurinko tai vaikka miltei kaikki olisivat ulkona. Kertakäyttöastioita käytetään surutta siitä huolimatta, että oikeita astioita on paljon ja pari astianpesukonettakin kuuluu varusteluun. Jätteiden lajittelu ei ole ehkä käynyt kenelläkään edes mielessä.

Totta kai myös Italiasta löytyy niitä, jotka välittävät ympäristöstä, vaikka postaus onkin yleistävä pintaraapaisu. Väittäisin kuitenkin, että Suomessa ollaan keskimäärin valveutuneempia ja tehdään enemmän ympäristön hyväksi. Eikä Italia ole ainoa maa, jossa kestävään kehitykseen liittyvät asiat ovat heikohkolla tolalla. Moniin muihin maihin verrattuna Italiaa voisi melkein pitää esimerkillisenä. Mutta silti...mitä on tapahduttava, jotta aikaansaataisiin mullistava muutos?

Meidän "merenranta" Italiassa.