Elokuun lomamuikeat

Mikä voisikaan olla mieltäylentävämpää kuin muistella nyt jo sananmukaisesti muistoksi jäänyttä kesää sateisesta Suomesta käsin? Viimeisen kerran: kuukauden muikeat, tällä kertaa lomatunnelmissa!

• Torino. Tästä kaupungista ei olekaan vielä tainnut olla blogista kovin paljon juttua… Suomi-vieraiden kanssa käytiin Kuninkaallisessa palatsissa sekä noustiin Superga-kirkolle kukkulalle, josta avautuvat upeat maisemat halki Torinon. Kävin itsekseni myös Carignanon palatsissa; mulla on Torinon alueen museokortti, jolla pääsee vaikka ja minne ilmaiseksi.

Kuninkaallisen palatsin kattotaidetta

Superga

Carignanon palatsi: täällä kokoontui yhdistyneen Italian ensimmäinen parlamentti

• Alennusmyynnithän alkoivat heinäkuussa, mutta elokuun puolella saattoi vielä tehdä mitä erinomaisimpia löytöjä. Ja minähän tein. 

• Kesäjuhlat. Oli grillailua, syntymäpäiviä, ferragostoa eli italialaista ”juhannusta” unohtamatta.

• Lähialueilla seikkailu. Kivenheiton päässä kotoa tutustuttiin Suomi-vieraiden kanssa muun muassa pieneen, hieman kulahtaneeseen palatsiin sekä vesipuistoon. 

Pieni mutta sympaattinen palatsi

• Monta herkullista aamiaista ja lounasta kotiterassilla, ja melkein yhtä monta makuhermoja hivelevää illallista ulkona. 

Yksi päivän tärkeimmistä aterioista

Yksi päivän tärkeimmistä aterioista

• Terme. Täällä tuli käytyä peräti kahteen kertaan. Terme on kylpylä, josta löytyy monenlaisia altaita, erilaisia saunoja ja tunnelmallisia rentoutumishuoneita niin sisä- kuin ulkotiloista. Kylpylä on sisustettu tyylikkäästi ja iltaisin valaistus lisää tunnelmaa entisestään. Ruoka- ja juomatarjoilut kruunaavat vierailun, eikä mainitsematta sovi jättää sitä seikkaa, että paikkaan on lapsilta pääsy kielletty…

• Päärynät, niitä tuli paljon ja kärsimättömän odottelun jälkeen ne jopa kypsyivät!

Vielä hieman raa'ahkot päärynät

• Vaihteeksi löysin myös itseni Venariasta, jossa ferragostoa edeltävänä iltana järjestettiin perinteisen musiikilla rytmitetyn vesishow’n lisäksi myös ilotulitus. Ihme kyllä näimme molemmat muutaman tunnin odottelun jälkeen, hieman heikosta tiedottamisesta ja aikataulujen puutteesta huolimatta… 

• Ja ympyrä sulkeutui, kun palasimme syömään vanhaan tuttuun agriturismoon. Ei jäänyt nälkä tälläkään kertaa ei, kiitos kysymästä. 

Ruokailuseuruetta agriturismossa

Tällaisissa tunnelmissa meni mun elokuu – entä teidän?

Reggia di Venaria kahdesti

 

Reggia di Venaria Reale on Torinon vieressä, Venarian kunnassa sijaitseva 1600-luvun aikana rakennettu, nykyään Unescon maailman perintökohteisiin kuuluva kuninkaanlinna. Linna on osittain avoinna yleisölle, ja valtavasta rakennelmasta löytyy kuninkaallisten salien ja huoneiden lisäksi muun muassa vaihtelevia näyttelyitä, kahvila ja kirkko. Linna on kuitenkin vielä pieni valtavaan puutarhaan verrattuna. Puutarhasta löytyy virkistysalueita, suihkulähteitä ja kukkaistutuksia, kaneja ja riikinkukkoja unohtamatta. Eikä siinä vielä kaikki! Puutarhan jälkeen alkaa ”metsä” (ei tokikaan suomalaisessa merkityksessä), josta kuninkaallisille saalistettiin ruoka pöytään.

Venaria on oikeastaan Italian Versailles. Siellä tuli käytyä heinäkuussa pariinkin kertaan – kummallakin kerralla tultiin muuten sateen kastelemiksi. Syyskuun loppuun asti Venariassa on myös Steve McCurryn valokuvanäyttely, joka on jo yksistään hyvä syy suunnata Venariaan. Kaikki tuntemani näyttelyn nähneet ovat vakuuttuneet ja vaikuttuneet.

Pari sanaa pizzasta

Italiassa pizzaa ei mielletä roskaruuaksi, vaan se on osa tavallista ruokavaliota siinä missä pastakin. Pizzat eivät ole mitään superrasvapläjäyksiä, vaikka eivät ehkä terveellisyydessä olekaan kärkisijoilla. Hyvän pizzan jälkeen olo on mukavan täysi – niin, että pizzeriasta voi melkein suoraan siirtyä jäätelöbaariin jälkkärille.

Monet saattavat hakea lounaalle pizzapalan tai pari leipomosta, jossa muutamalla eurolla saa sopivasti vatsan täytettä. Iltaisin sen sijaan suunnataan pizzeriaan. Ennen seitsemää tai kahdeksaa on pizzerioiden ovia turha kolkutella. Senkään jälkeen suosituimpien paikkojen ovia on turha kolkutella ilman pöytävarausta. Italialainen on valmis ajamaan vaikka parisataa kilometriä per suunta (!!!) saadakseen sitä parasta pizzaa.

Pizzat valmistuvat puu-uunissa ja ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan mitä herkullisimpia. Pizzaa saa sekä valkoisena, ilman tomaattikastiketta, että punaisena, tomaattikastikkeella. Täytteissä vähemmän on enemmän. Hyvistä raaka-aineista tehty pizza on parhaimmillaan, kun siinä ei ole liikaa makuja. Oma täytesuosikkini on tomaattikastike, mozzarella ja rucola. Pizzapohjat sen sijaan voivat olla joko ohuen rapeita tai perinteiseen napolilaiseen tyyliin paksuja ja pehmeämpiä.

Tässäpä vielä kuvia eräästä hieman persoonallisemmasta pizzeriasta. Fratelli La Cozza löytyy Torinosta. Lauantai-iltana sisäänkäynnille oli ehtinyt muodostua jono ennen avaamista, eli ilman varausta sinnekään ei kannata mennä. Täytyy kyllä sanoa, että parempaakin pizzaa olen syönyt, mutta paikkaan kannatti mennä jo sisustuksen vuoksi. 

Voidaan olla montaa mieltä siitä, kuinka houkuttelevaa pizzarian eteistaide on... 

Valmisteluita ennen avaamista

Nopeet syö hitaat

Puu-uunit ja pizzaiolot työssään

Päädyin lempparini variaatioon

Kiitos ja näkemiin