Pari sanaa pizzasta

Italiassa pizzaa ei mielletä roskaruuaksi, vaan se on osa tavallista ruokavaliota siinä missä pastakin. Pizzat eivät ole mitään superrasvapläjäyksiä, vaikka eivät ehkä terveellisyydessä olekaan kärkisijoilla. Hyvän pizzan jälkeen olo on mukavan täysi – niin, että pizzeriasta voi melkein suoraan siirtyä jäätelöbaariin jälkkärille.

Monet saattavat hakea lounaalle pizzapalan tai pari leipomosta, jossa muutamalla eurolla saa sopivasti vatsan täytettä. Iltaisin sen sijaan suunnataan pizzeriaan. Ennen seitsemää tai kahdeksaa on pizzerioiden ovia turha kolkutella. Senkään jälkeen suosituimpien paikkojen ovia on turha kolkutella ilman pöytävarausta. Italialainen on valmis ajamaan vaikka parisataa kilometriä per suunta (!!!) saadakseen sitä parasta pizzaa.

Pizzat valmistuvat puu-uunissa ja ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan mitä herkullisimpia. Pizzaa saa sekä valkoisena, ilman tomaattikastiketta, että punaisena, tomaattikastikkeella. Täytteissä vähemmän on enemmän. Hyvistä raaka-aineista tehty pizza on parhaimmillaan, kun siinä ei ole liikaa makuja. Oma täytesuosikkini on tomaattikastike, mozzarella ja rucola. Pizzapohjat sen sijaan voivat olla joko ohuen rapeita tai perinteiseen napolilaiseen tyyliin paksuja ja pehmeämpiä.

Tässäpä vielä kuvia eräästä hieman persoonallisemmasta pizzeriasta. Fratelli La Cozza löytyy Torinosta. Lauantai-iltana sisäänkäynnille oli ehtinyt muodostua jono ennen avaamista, eli ilman varausta sinnekään ei kannata mennä. Täytyy kyllä sanoa, että parempaakin pizzaa olen syönyt, mutta paikkaan kannatti mennä jo sisustuksen vuoksi. 

Voidaan olla montaa mieltä siitä, kuinka houkuttelevaa pizzarian eteistaide on... 

Valmisteluita ennen avaamista

Nopeet syö hitaat

Puu-uunit ja pizzaiolot työssään

Päädyin lempparini variaatioon

Kiitos ja näkemiin