Viime viikonloppuna
kävimme viininviljelyalueella, Langhella. (Paluumatkalla auto sanoi sopimuksensa irti – taas. Mutta tilanne on jo korjattu!) Tästähän alkaa tulla melkein
kuukausittainen perinne; Langhella on tullut käytyä niin kesä-, heinä- kuin
elokuussakin. Kesäkuussa teimme visiitin brasilialaisvieraan kanssa, heinä- ja
elokuussa oli suomalaisten vuoro. Kun kerran melkein nurkan takana on upeat,
maailmankuulut viiniviljelmät, olisi melkein synti olla nauttimatta niistä.
Barbarescossa, joka on
Unescon maailmanperintökohde, maistelimme viiniä jo tutuksi tulleen b&b:n
terassilla. Työntekijä ja luultavasti myös paikan omistaja on sympaattinen
vanha herra, joka jostain syystä muisti meidät. Vanhan herran pisteet nousivat
entisestään hänen ruokkiessaan kulkukissoja (juustolla) ja muurahaisia
(leipätikun murusilla).
Barbarescon jälkeen
kävimme Neivessä, joka sekin niin ikään on Unescon maailmanperintökohde. Sen jälkeen menimme vakipaikkaamme, Calosson kylään, syömään. Sielläkin tarjoilija otti
meidät lämpimästi vastaan, kyseli omat ja vanhempieni kuulumiset (!!!) ja
jälleen kerran söimme hyvin ja liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.