Vaari naurahtaa ja sanoo; C'est la vie

Kuten kuvista näkyy, päädyin sittenkin seikkailemaan terassia pidemmälle! Eilen herätys soi kukonlaulun aikaan (kahdeksalta) ja kolme tuntia myöhemmin olimmekin jo Ranskan maalla kuten muuan Leskisen poika sanoisi. Autojonot sai näppärästi ohitettua Napoleonin mopolla moottoripyörällä, kas kun sitten viime käynnin oli rajalla lisätty kontrollia. Siinä missä ennen rajalla oli ehkä yksi viranomainen kopissa istumassa, nyt viranomaisia useampi ja he näyttivät peräti tekevän töitä. 

Vietimme päivän Briançonissa, aika pitkälti uima-altaalla. Kuudella eurolla pääsi nauttimaan sisä- ja ulkoaltaista, viheralueesta ja jopa aurinkotuoleista, Alppien ympäröimänä. Tuuli teki ilmasta hieman viileän tuntuisen lähes kolmenkympin lämmöstä huolimatta; eihän tässä nyt mitään aurinkorasvakerroksia tarvita, päättelin. Vaikka ihan hyvin tiesin, että vuorella aurinko on lähempänä ja aika salakavala. Illasta iho sitten hieman punoitti…

Illan vietimme Briançonin vanhassa kaupungissa. Kuulemma myös uudempi keskusta on näkemisen arvoinen, mutta emme sinne asti jaksaneet mennä (jos ollaan tarkkoja, emme oikeastaan tienneet, missä se sijaitsee). Löysin vanhasta kaupungista häntäpuolen kissan, jonka kanssa tein tuttavuutta. Ennen kuin ehdin kaapata karvisen, nälkä kurni sen verran, että suuntasimme syömään. Kissatta. Söimme raclette-juustoa perinteisellä tavalla, eli itse juustoa sulattamalla. Ei tarvinnut Italiassa mennä enää jätskille…

 

Ranskan maalla koittanut on keskiyö...melkein

Vielä suosittelisin  Juice Leskisen musiikkikappaletta Napoleonin mopo. Ei tällä erää muuta. Hauskaa sunnuntaita!