Kesäkuun muikeat

• Neljän päivän viikonloppu kuun alussa. Toinen päivä kesäkuuta on pyhäpäivä, joka tänä vuonna osui torstaille. Niinpä perjantaikin oli vapaapäivä, olisihan se hyvän miniloman haaskausta mennä yhdeksi päiväksi töihin.

• Pasta, aglio e olio. Tästä on tullut mun lempparipasta, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman herkullisinta. Kastike valmistuu hetkessä valkosipulista, öljystä ja leivänmuruista (ei mun tekemänä).

• Toimiston kattoluukku. Mulla on jokin vitsaus joutua suljettuihin paikkoihin; yliopiston saleissa ei ole ikkunoita, eikä liiemmin nykyisessä toimistossa. Onneksi on sentään avautuva katto, joka välittää auringonsäteet luokseni.

• Toimiston ilmastointi. Viikko sitten kattoluukun avaaminen ei enää oikein napannut, kun aurinko kuumensi pienen huoneen jokseenkin tukalaksi. Onneksi ilmastointi oli juuri korjattu. Lämpötilaa nostamalla huoneeseen alkaa puskea viileää ilmaa. Logiikka.

• Työ, vapaa-aika ja muu oheissälä on asettunut mukavasti uomiinsa. Päivät kuluvat niin hujauksessa, että tuntuu kuin äsken mainitsemani neljän päivän viikonloppukin olisi ollut vasta pari päivää sitten.

• Kirsikat, joiden kypsyminen vaikutti jossain vaiheessa hyvin epätodennäköiseltä. Sisilialaiselle tuli melkein paniikki: tarina kertoo, että 24.6. eteenpäin madot valloittavat kirsikkapuut, eivätkä kirsikat ole enää syömäkelpoisia. Paikkansapitävyyden varmasti arvaattekin. 

• Apulanta: Kunnes siitä tuli totta. Niin mainio levy, soi melkein joka kerta lenkkeillessä (eli liian harvoin). 

• Viikonloppu Genovassa. Tästä tulee postausta vielä myöhemmin, luvassa muun muassa delfiinejä.

+ BONUS. Kolme ruotsalaista. Näin kolme ruotsalaista!! Tämä tapahtui eilen, joten on vielä tuoreessa muistissa. Kaipaatte ehkä hieman taustatietoja. Asun alueella, jossa ei oikeasti ole ulkomaalaisia, muutamaa aasialaista lukuun ottamatta. Todella monet tuntemani ovat asuneet samassa kylässä tai vähintäänkin samalla seudulla koko elämänsä, ikään katsomatta. On monia, jotka eivät ole käyneet koskaan Italian ulkopuolella. Sattuneesta syystä erotun paikallisista ja ymmärrettävästi kiinnitän huomiota.

Niinpä kolmen ruotsalaisen kopla sukelsi suoraan sydämeeni aiheuttaen innostusta ja lempeitä ajatuksia, melkein lurautin sommertiderit. Myöhemmin samainen ruotsalaisten kopla oli autossa lähdössä parkkipaikalta. Kuski tähyili jokaiseen ilmansuuntaan, jotta bongaisi varmasti ympäröivät liikenneolosuhteet ja antoi minulle tietä. Uskomatonta! Jos en olisi varovainen, kuka tahansa italialainen kuski olisi tehnyt musta jauhelihaa samassa tilanteessa, parkkipaikkahan on tunnetusti moottoritie. Ihanat ruotsalaiset.