Mikä ottaa päähän pikkuisen?

Jotta blogista ei tulisi liian positiivista, haluan jakaa kanssa muutaman asian, joiden parissa joudun toisinaan vetämään pari kertaa syvään henkeä ennen kuin pystyn jatkamaan muuten niin tasapainoista eloani. Välillä joudun myös pidättämään henkeä, jotta en purskahtaisi nauruun väärässä paikassa ja väärään aikaan.

• Aina, siis ihan aina, jos lämpötila on hieman alhaisempi, saan kuulla: ”Mutta sulla ei ainakaan ole kylmä, kun sä olet suomalainen!” Juuri niin, aivan kuten italialaisellakaan ei ole kuuma +35 asteen helteessä.

• Roskaaminen ja sotkeminen. Tätä eivät toki kaikki harrasta, mutta hyvin usein siellä missä roska syntyy, sinne se myös jää. Otetaan esimerkiksi viimeviikkoinen kahvipöytä. Pöydälle oli katettu nätisti kahvit, teet ja keksit valkoiselle pöytäliinalle. Sokerit olivat yksittäispakattuja. Sen sijaan, että sokeripussukat olisivat päätyneet roskakoriin (alle metrin päässä kahvista), ne jätettiin pöydälle lojumaan. Se siitä kauniista kattauksesta.

• Tapa syödä leipää, mikä liippaa myös vähän edellistä. Leipää ei suinkaan haukata suulla, vaan sitä revitään käsin sopiviksi suupaloiksi. Lopputulos: puolet leivästä murusina pöydällä, tuolilla ja lattialla. Valehtelematta voin sanoa, että suomalaisissa päiväkodeissa syödään siistimmin kuin keskiverrossa italialaisessa pöydässä. 

• Pyykit eivät tule ikinä kuiviksi. Kesällä siihen olisi jopa pieni mahdollisuus, jos aurinko paistaisi. Muuten ilma on niin kosteaa, sekä sisällä että ulkona, että edelliset pyykit ovat vielä narulla kun uudet pitäisi ripustaa. Ehkä tämän vuoksi italialaisilla on valtavat vaatekokoelmat?

• Kenkien käyttäminen aina ja kaikkialla. Tämä on kammottavaa varsinkin kesähelteillä. Toisinaan, kun olen jonkun luona kylässä, saatan kysyä, voinko ottaa kengät pois (olen saanut ottaa pois, ulkomaalaisuuden piikkiin kaikki kummallisuus vaan). Mikä autuus tuntea viileä lattia jalkojen alla, sen jälkeen kun varpaiden keskilämpötila on ollut koko päivän noin 45 astetta.

• Väärällä kaistalla ajavat vastaantulijat. Koskaan ei tiedä mitä seuraavassa mutkassa tapahtuu.

• Täysin normaalikokoiset naiset, jotka ovat dieetillä toisensa perään. Syövät lounaalla pari papua ja hieman salaattia. Puhuvat dieeteistä ja siitä, kuinka tilaavat tuoreita kasviksia kotiinkuljetuksella. Ihan varmasti syövät snickersiä lounaan jälkeen vessassa.

• Vimmattu vihannesten ja hedelmien peseminen. Jokaikinen salaatinlehti ja parsakaalin palanen on pestävä. Saattaa tulla yllätyksenä, mutta myös kuorittu sipuli on suotavaa pestä. Pesemättä jättäminen voi olla kohtalokasta. Joskus kysyin banaania syövältä sisilialaiselta, että kai hän varmasti muisti pestä banaanin. Hauska vitsini ei saanut yhtä hauskaa vastaanottoa.

• Sen sijaan käsien pesu esimerkiksi saniteettitiloissa käymisen jälkeen ei ole lainkaan tarpeellista. Jos joku ymmärtää, millä logiikalla sipuli on pestävä sisintä kuorta myöten, mutta käsien pesu on turhaa, saa valaista mua.

• Vahva usko siihen, että kylmä ilma ja sade johtavat vilustumiseen sekä vilustumisen liioittelu. ”Mä olen vilustunut, johtuu varmastikin siitä, kun eilen kävelin kaupasta autolle sateessa (5 sekuntia). Kurkkuun sattuu, pitää mennä lääkäriin.”

• Hiusten kuivaaminen. Liittyy edelliseen. Voisin melkein lyödä vetoa, että täällä kaljutkin kuivaavat hiuksensa. Mulle sopii mainiosti, että joku käyttää aikaansa olemattomien hiusten kuivaamiseen. Hiusten kuivaamatta jättämiseen kohdistettu energia on kuitenkin hieman ylimitoitettua. Eräänäkin iltana olin kaikessa rauhassa avaamassa terassin ovea, kun toisesta päästä huonetta kaverimme haukkana huikkaa: ”Hei, huomasitko, että sulla on märät hiukset? Oletko ihan varma, että voit mennä ulos?” Taka-ajatuksena on, että märät hiukset tuovat jonkun sairauden, vähintäänkin päänsäryn. Kiitin kaveria kohteliaasti huomaavaisuudesta, menin ulos (+20 ºC) ja uskokaa tai älkää, olen yhä terve.

Kärsivällisyyttä ja letkeyttä teillekin (esimerkki alla), älkää unohtako kuivata hiuksianne!!!