Osa Italian kiehtovuutta
on ehdottomasti sen monipuolisuus. Kun arkea elää loppujen lopuksi aika
pienissä ympyröissä ja samoissa maisemissa, melkein unohtuu, kuinka erilaista
sadankin kilometrin päässä saattaa olla. Sen huomasi päivävisiitillämme
Langhe-nimiselle alueelle. Langhe ei ehkä kerro paljonkaan; Barolo, Nebbiolo,
Barbaresco tai Moscato sen sijaan saattavat kuulostaa tutummilta. Langhe on
yksi maailman kuuluisimpia viinintuotantoalueita, jonne tuleekin turisteja
ympäri maailman.
Turismi ja alueen tunnettuus näkyvät myös hinnoissa. Kovin edullisesti ei syö, juo eikä nuku.
Puitteet kyllä kompensoivat hintaa. Miinuspuolena voisi myös mainita sen, että
oma kulkupeli on melko välttämätön kylien välillä liikkumiseen, jos haluaa
nähdä useamman paikan. Yhdessä pienessä kylässä tuskin saa kulumaan edes puolta
päivää, muualla kuin ruokapöydässä.
Edellisestä huolimatta
Langhe on kertakaikkisen ihastuttava. Olisi ehkä väärin kirjoittaa aina yhtä
upea. Päivän aikana nimittäin satoi, paistoi, oli pilvistä, tuulista ja kaikkea
mahdollista. Sillä auringonpaisteessahan kaikki näyttää paljon nätimmältä.
Kuviltelkaa syksyinen Langhe, ruska auringonpaisteessa!
Oman vivahteensa meidän
visiittiin toi brasilialainen tyttö, joka puhui vain portugalia ja selitti vaikka mitä tarinaa ihan tosissaan. Yritin epätoivoisesti
saada mongerruksesta jotain selvää ja vastailla italian ja espanjan
sekoituksella. Keskustelua syntyi kuin syntyikin, vaikka kommunikaatio olikin
aikamoista komediaa.
Ps. Vanhempi postaus, jossa lyhyesti
samasta aiheesta, löytyy täältä. Oi niitä aikoja, kun oli vielä
järjestelmäkamera – eli aikaa ennen murtovarkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.