Mulle selvisi tässä
eräänä päivänä, että blogini ei olekaan ainutlaatuinen. Miten
surullista, che triste! Minä
poloinen en ollut älynnyt blogia perustaessani katsastaa, onko
samannimistä blogia jo olemassa. Kuten varmaan arvaattekin, kyllä
on. Todella amatöörimaista etten sanoisi. Käsi sydämellä
vakuutan, että kyse on sattumasta, ei toisen idean kopioimisesta!
Päätin,
että pystyn elämään tämän lapsuksen kanssa. Sitten tulikin
nälkä. Valmistin ”italialaista” ruokaa tai no, ainakin raaka-aineet
olivat tyypillisiä italialaiselle keittiölle. Tomaattia,
mozzarellaa (joo ei ollut aitoa puhvelin maidosta valmistettua
mozzarellaa ei), munakoisoa, valkosipulia...mmmmm. Nauttiessani
ateriaa mietin, kutsuisiko italialainen moista opiskelijan
taidonnäytettä edes ruuaksi.
Ai
niin, olettehan huomanneet jokaisen postauksen alta löytyvän
vaaleanpunasävyisen laatikon? Siellä
voi kolmesta vaihtoehdosta klikata yhden reaktion,
jonka postaus sinussa sai aikaan, kivaa! Kommentitkin ovat totta kai
tervetulleita. A presto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.