Viimeinkin

Toisinaan on viisasta malttaa mielensä. Keskittää ajatukset jonnekin muualle pelastaakseen nahkansa. Se vaatii sisua, sitä suomalaista sellaista. Mielen lujuutta ja päättäväisyyttä. Uskoa siihen, että mä pystyn. Pystyn pystyn pystyn, jos oikein pinnistän.

Houkutuksia on kaikkialla. Helpointa on mennä muiden mukana, seurata ja päätyä juuri sinne, minne ei pitänyt. Virran mukana ajelehtiminen ei vaadi edes uimataitoa, mutta vastavirtaan uimiseen tarvitaan jo lihaksia. Lihaksia, joita ei edes tiennyt omistavansa.

Vahvinkin saattaa välillä sortua. Astua samalle kadulle tuhansien muiden muaan. Pian ajatukset selkiytyvät ja jalat ottavat muutaman sivuaskeleen. Koko ajan takaraivossa on tietoisuus siitä, että tänne palataan vielä, kun aika on oikea.

Ja kun on riittävän kauan sinnitellyt, kaikki palkitaan moninkertaisesti.

Mä maltoin mieleni houkutusten keskellä, pari kertaa sorruin ja viimeinkin oli oikea aika! Koko kesäkuun aikana en ostanut juuri mitään, koska tiesin, että heinäkuussa alkaa alennusmyynnit, saldi. Italiassa on määritelty tarkasti kesä- ja talvialennusmyyneille alkamis- ja loppumispäivät. Ajankohdat vaihtelevat muutamilla päivillä kaupungista ja maakunnasta riippuen, Torinossa alet alkoivat viime lauantaina. Kesä- ja talvialejen ulkopuolella ei ole alennusmyyntejä samalla tavoin kuin Suomessa. Satunnaisia tuotteita on toki alennuksessa ja lisäksi asiakkaita houkutellaan tarjouksilla.

Otin Suomesta aika vähän vaatteita mukaan ja olin varustautunut vähän kuumempiin olosuhteisiin kuin mitä täällä on ollut. Hyvin olen pärjännyt vähäisemmälläkin vaatemäärällä, mutta täytyyhän sitä välillä uusia rytkyjä ostaa. Ne vaatteet, joita muutama viikko sitten hypistelin, ovat nyt edullisempia. Kaikissa vaatekaupoissa on paljon tuotteita hyvillä alennusprosenteilla. Kannatti malttaa mielensä! 

Niinpä niin.