Saanko esitellä...

...jo aiemmin kunniamaininnan saaneen, viehättävän ystäväiseni Carlotan? 

Hei älä kuvaa mua nyt!!

Ensitapaamisemme ei ollut kaikista onnistunein. Lapset esittelivät mulle Carlotan ja yrittivät vähän silittää sitä. Kiitokseksi silityksestä tuli puraisuyritys. ”Se on aina vihainen”, mulle sanottiin. Äkäiseltä kissan naamakin näytti. Mutta eihän kukaan ole aina vihainen! Kyse on väärinymmärretystä kissasta.

Pian Carlotta alkoi tehdä ihan oma-aloitteisesti tuttavuutta kanssani. Ei kulunut kauaa, kun sohvalle lysähtäessäni syliini ilmestyi kissa. Aloin huolehtia myös Carlotan ravinnonsaannista ja nesteytyksestä, mikä sinetöi ystävyytemme. Nyt olemme erottamattomat!

Kunnon roikale.

Carlotta on tyylikäs ja itsenäinen, jo kypsään ikään ehtinyt leidi. Se ei erityisemmin välitä lapsista, mikä onkin ihan ymmärrettävää. Kyllä eläkeiän kolkutellessa ovella on oikeus omaan rauhaan ilman lapsiperheen jatkuvaa hälinää. Carlotta onkin löytänyt mitä erikoisimpia paikkoja, joista sitä ei löydä ja joissa hänen korkeutensa voi uneksia rauhassa seuraavasta ateriasta.

Carlotta on hupaisa kaveri, sillä välillä se villiintyy ja juoksentelee ympäriinsä. Suurimman osan ajasta se kuitenkin nauttii ulkoilmasta tai nukkuu tyytyväisenä. Carlotta on myös paljon älykkäämpi kuin monet luulevat. Kissoja pidetään täällä hieman vähäpätöisinä, eivätkä italialaiset kissatkaan juuri ihmisistä perusta.

Ai hä?

Carlottaa puolestaan ei miellytä suomalainen muotoilu. Aaltomaljakoita perheessä on joskus muinoin ollut useita, nykyään vain yksi. Pikkuiset käpälät ovat kerta toisensa jälkeen onnistuneet pudottamaan maljakot lattialle. Iittalan tuikkukipotkaan eivät miellytä kisulin silmää, niille on osittain käynyt samoin kuin aaltomaljakoille. Raakaa voimaa ja anarkiaa!

Carlotta pitää rauhallisesta ja tasapainoisesta elämästä. Se nautiskelee vapaudestaan ja itsenäisyydestään. Motto näyttää olevan: ”Kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan.” Kehotankin kaikkia kaksijalkaisia ottamaan mallia tästä uniikista kissayksilöstä!