Rooma, osa yks

Sunnuntaiaamuna heräsin kammottavan aikaisin. Roudattiin lapset tädille ja lähdettiin J:n ja D:n kanssa Roomaan, jippiajee! Juna oli loistava menopeli tuolle matkalle. Se kulki supernopeasti, pysähtyi vain parissa kaupungissa ja matkan aikana sai katsella elokuvia ihan niin kuin lentokoneessa. Mä tosin katselin unia matkan ajan, mikä oli aika fiksusti tehty vaikka itse sanonkin. Seuraavaan pariin päivään kun ei tullut nukuttua.

Heitimme kamat hotellille. Samaan hotelliin samana päivänä oli saapunut kaksi suomalaista pariskuntaa, jotka ovat perheen kavereita. Treffasimme siis heidät ja lähdimme lounaalle. Jos Italissa ei tiedä, minne mennä syömään, kannattaa ehdottomasti kysyä paikallisilta, missä syödään hyvin. Meidät neuvottiin erinomaiseen ravintolaan, josta oli hyvä aloittaa Roomaan tutustuminen vatsa täynnä cannellonia.

J oli meidän porukasta ainoa, joka oli visiteerannut Roomassa aiemmin. Niinpä kiertelimme kaikkia must see -nähtävyyksiä. Ensimmäisenä matkan varrelle osui Circo Massimo, jota tosin osittain restauroitiin. Kuten aika montaa muutakin paikkaa Roomassa. Circo Massimo toimi aikanaan gladiaattorien taiteluareenana ja nykyään siitä on jäljellä käytännössä raunioita. Katsojia areenaan mahtui saman verran kuin Tampereella on asukkaita.

Circo Massimon raunioita.

Circo Massimon jälkeen käveltiin eteenpäin ja ihmeteltiin aikalailla jokaista rakennusta ja patsasta. Aurinko paistoi ja oli kuuma, mutta voi kun minä nautin! Kaksi päivää kesää. Kotikonnuilla ei vastaavaa ole ollut ihan hetkeen havaittavissa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten ikuisuus sitten on onnistuttu rakentamaan niin massiivisia ja upeita patsaita ja rakennuksia, jotka ovat täynnä yksityiskohtia.

Meidän lisäksi mestoilla oli muutama muukin turisti. Roomassa turisteja ei ole sentään yhtä tiiviisti kuin Venetsiassa tähän aikaan vuodesta, mutta ihan riittävästi silti. Ja siellä missä on turisteja, on taskuvarkaita. Olin koko ajan valppaana laukkuni kanssa, enkä joutunut ryöstetyksi. Paitsi kahviloissa ja kaikkialla, missä myytiin juotavaa tai muuta. Marketissa 20 senttiä maksavasta vesipullosta pulittaa turistina kolme euroa.

Seuraavaksi edessämme häämötti vaatimattomasti Colosseum. Ihan uskomatonta, että maailmassa on sellaisia paikkoja. Että joku on oikeasti rakentanut jonkun Colosseumin. Ja että aika monta ihmistä asuu jossain Roomassa kaiken tämän ympäröimänä! Vähän toista kuin meillä kasarikerrostalojen ja puisten omakotitalojen keskellä...

Colosseumin jälkeen hypättiin metroon. Nopea ja näppärä tapa liikkua, mutta en suosittele ahtaan paikan kammoisille. Samaan metroon kun luultavasti haluaa noin miljoona muutakin ihmistä. Uudemmissa metroissa on ilmastointi, vanhoissa on vain pienet ikkunaluukut auki. Ja jos jossain on loistavat apajat pitkäkyntisille, niin metrossa. Yritäpä siinä sitten pysyä pystyssä, huolehtia irtaimesta omaisuudesta ja saada vähän hengitettyäkin jossain välissä!

Ulkona olikin sopivasti rankkasade jäätyämme pois metrosta, joten siirryimme lähimpään baariin. Rooma on kyllä sellainen kaupunki, että siellä ei pitäisi sataa. Koska mun mielessä siellä paistaa aina aurinko... Sade kesti juuri sen verran, että ehti nauttia aperitiivin. Hyvä niin. Kävelimme Vatikaaniin, jossa oli mukavan väljää sunnuntai-illasta. Vatikaani oli upea, arkkitehtuuri millimetrilleen täydellistä. Loistava päätös päivälle! Vaan enpä tiennyt vielä Vatikaanissa mikä mua seuraavana yönä odotti...

Autio Vatikaani.