Hyvää syntymäpäivää

Aina on syy juhlaan, jos italialaisilta kysytään. Niinpä täällä juhlitaan oikein urakalla, eritoten syntymäpäiviä, kuten on ehkä tullut ilmi. Mulla synttärijuhlia on erityisen paljon tai ainakin siltä toisinaan tuntuu. Mut kutsutaan perheen sukulaisten ja kavereiden synttäreille. Lasten kavereiden synttäreille menen usein, jos kumpikaan vanhemmista ei pääse. Niin, ja sitten on vielä omien kavereiden synttärit.

Mutta mikä ettei! Kuten saattoittekin jo arvata, italialaisissa kekkereissä seurustelun lisäksi syöminen on aika olennaisessa roolissa. Kun sitten myöhemmin kertoo jollekulle olleensa juhlissa, seuraava kysymys kuuluu: ”Mitä söit?”. Ei siis, mitä joit ja kuinka paljon ja kuinkas sitten kävikään. Pienenpieniä kulttuurieroja...

Eilen juhlittiin kolmen kaverin synttärit. Näppärää. Kavereiden kanssa synttäreitä juhlitaan useimmiten ravintolassa isolla porukalla. Eilen söimme giro pizzaa. Pöytään kannettiin aina vaan uutta pitsaa pitsan perään. Söin liikaa. Viimein joku älysi sanoa tarjoilijalle basta, riittää. Ja niin mekkoni välttyi repeämiseltä. 

Oli hyvää, kiitos kysymästä.

Mitä olisikaan syntymäpäivät ilman onnittelulauluja! Kuvitelkaa kolmekymmentä italialaista laulamassa täyttä kurkkua suhteellisen pienessä tilassa. Rakennuksen perustukset järkkyvät (täällä kun talotkin tehdään vähän sinnepäin), mutta kukaan ei häiriinny ja tunnelma on hilpeä. Hip-hip, huraa!

Kakku kruunaa tietenkin kaiken. Täällä panostetaan kakkuihin, ne ovat näyttäviä ja suuria. On koristetta ja kermavaahtoa ja onnittelutekstejä. Muistatteko vielä tämän kakun? Kakun täytteenä on useimmiten kermavaahtoa ja nutellaa, ei siis mitään superihmeellistä, mutta herkullista!