Kokonaan, täysin,
totaalisen, täydellisen vapaa viikonloppu takana. (Hyvin harvinaista,
tapahtuu ehkä kerran vuodessa, toim. huom.) Kelpas! Niin paljon unta
ja kissan rapsuttelua ja rummuttelua ja kavereita ja hyvää ruokaa.
Kaiken lisäksi koko talo oli tyhjä, siispä kolme kerrosta vain mulle.
Myönnettäköön, että rappusten ravaaminen ei ole lempipuuhaani.
Olen edelleen ehdottomasti kerrostaloasuja.
Tällä viikolla
havahduin siihen, että olen oikeastaan hirmuisen tyytyväinen
elämääni täällä, nyt ja tässä. Nämä Italiassa kuluneet
viikot on tarjonnu mitä mainioimman näköalapaikan tähän
elämäntapaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. On mielettömästi
asioita, joista pidän täällä. Mutta tässä maassa on myös
paljon valtavan laajoja ongelmia. Se kaikki laittaa vähän
ajattelemaan. Siihen asti, että on ruoka-aika.
Elämä pyörii
täällä aika tiiviisti oman turvallisen yhteisön sisällä, mitä
se sitten kenellekin onkaan. Ja olen
ikionnellinen, että mulla on niin paljon kavereita ja muita tuttuja!
Asioin lauantaina lähikaupassa, jossa paikallisen lihakaupan myyjä
jutteli mulle ystävällisesti. Enkä ole edes koskaan asioinut
hänen lihatiskillään! Huikkaan aina vaan moikat, kun kuljen
lihakaupan ohi.
Ennen kaikkea
kaverit tekee tästä elosta niin värikästä. Lauantai-iltana ei
tehty mitään ihmeellistä. Mentiin eräälle näköalapaikalle
katsomaan kuuta, jonka piti olla jotenkin erikoinen. Mitä huijausta!
Mun mielestä kuu näytti ihan samalta kuin aina ennenkin.
Suunniteltiin myös seuraavan päivän retkeä vuorelle.
Sunnuntaiaamuna
heräsin kukon laulun ja koiran ulvonnan aikaan (yhdeksältä), ja
teimme ostokset lounasta varten. Sitten olikin aika nousta vuorelle.
Vaikka pidänkin muutaman tunnin vuorivisiiteistä, automatka
vuorelle on aina yhtä kamala. Kapeita ja mutkittelevia teitä, jotka
saa liikettä vatsalaukkuun. Muutama kaveri tuli vuorelle pyörällä,
hatun nosto niille. Itse en olisi moiseen kyennyt. Perillä voin taas
hyvin ja ruoka maistui kuten tavallisesti, hehe.
Illalla esittelin
vielä suomalaisia musiikkivideoita yhdelle kaverille, joka halusi
kuulla suomalaista musiikkia. Yksi videoista oli PMMP:n Tytöt, jonka
sanoitus on mielestäni erinomainen. En pystynyt kuitenkaan
hillitsemään itseäni, kun mietin vaan, miten huvittavalta mahtaa
kuulostaa suomalainen räppi ja miltä tuo video oikeasti
näyttääkään. Katsokaa vaikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.