-->

17.7.2014

Kahdeksan kehotusta

Päätin listata pari vinkkiä teille, jotka käytte joskus Italiassa, olette tekemisissä italialaisten kanssa tai epäilette joskus päätyvänne tekemisiin heidän kanssaan. Olkaa hyvät (ei tärkeysjärjestyksessä)!
  • Opettele sanomaan bello. Hoe sitä joka välissä, jos et keksi muuta sanottavaa. Bello kuvaa kaikkea kaunista, hienoa, miellyttävää, mukavaa, kivaa ja upeaa, olkoon kyseessä sitten keittiön kaapisto, säätila tai matkailuauto.
  • Älä ota ajanmääreitä kirjaimellisesti, sillä ne ovat tulkinnanvaraisia. Jos kaverisi ilmoittaa saapuvansa viisi minuuttia myöhässä, olet onnekas, jos hän saapuu tunnin sisään.
  • Sovi treffit tapaamasi poikasen tai miekkosen kanssa samaan aikaan jonkin ELINTÄRKEÄN jalkapallo-ottelun kanssa. Tietenkin sellaiseen paikkaan, jossa peliä ei näe mistään, kuten vuorelle. Näin selvität heti prioriteetit.
  •  Älä säikähdä sitä, että tutut, puolitutut ja tuntemattomat tulevat ihan iholle. Se ei tarkoita mitään sen kummallisempaa, se on vain tapa. Hajurakoja ei täällä tunneta!
  • Valmistaudu vastaamaan seuraavaan kysymykseen: ”Mitä Suomessa syödään? Mikä on tyypillinen suomalainen ruoka?” Kerro vastaus mullekin, oon aina yhtä pulassa tän kysymyksen kanssa.
  •  Älä juo grappaa.
  •  Älä pahastu, vaikka et saisi olla yksin äänessä. Luultavasti moni muukin haluaa ilmaista asiansa samalla sekunnilla kuin sinäkin, eikä sitä ole tarkoitettu epäkohteliaisuudeksi.
  •  Ravintolassa maistetaan myös kavereiden annoksia. Haarukat sen kun vilistävät lautaselta toiselle!
Tässä oli vain muutama huomio. Kommentoikaa toki, jos mieleenne putkahtaa vielä jotain muuta!

PS. Mieleni tekee aivan vietävästi piimää. Oloani ei helpota yhtään se, että joillain suomalaisilla nettisivuilla on tällä hetkellä mainos, jossa kysytään ”milloin olet viimeksi juonut piimää” tai jotain sinnepäin. PIIIIMÄÄÄ,  per favore!

6 kommenttia:

  1. Allekirjoitan täysin.
    Tuohon ruokapuoleen, meidän kylällä on tulossa cena etnica - il mondo nel piatto. Tähän kyläpahaseen mahtuu onneksi aika laaja kirjo ulkolaisia, joten mulle jäi jälkiruoka. Oon yrittänyt selittää että aika paljon Suomen ruokakulttuuriin tulee vaikutteita Venäjältä ja Ruotsista ja muualtakin Euroopasta. Poronsyönnistä nuo tuntuu innostuvan, vaan mistäpä sitä poroa näille taiot. Toki voisi tehdä poronkäristystä vaikka kebabista, kuka tietää mille poro maistuu. Eilen yksi belgialainen totesi aika hyvin: belgialaisessa ruokakulttuurissa ei löydy antipastoja, primoja tai secondoja, on vain secondo ja jälkkäri.
    Niin, se mun jälkiruoka. Tietenkin pipareita. Tämän kun kerroin ääneen, yksi italian mamma totesi että joo niitä kanelilla maustettuja, joita saa Ikeasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, suomalaista ruokaa tosiaan voi verrata osittain venäläiseen ja ruotsalaiseen, ei olekaan tullut mieleen. Ainakin Suomen Lidlissä taitaa olla jatkuvasti valikoimassa saksanhirvikäristystä, joka menee melkein poronkäristyksestä. Ehkäpä Italian Lidleistäkin löytyy jollain Suomi/Ruotsi/Saksa -teemaviikolla sitä!
      Italialaiset on kyllä taitavia aliarvioimaan muiden maiden ruokakulttuureita... Vaikka kieltämättä kiisselit ja rahkat vähän kalpenee kaikkien tiramisujen ja kakkujen keskellä. Mutta piparit on silti parasta!

      Poista
  2. Heh, kiitos näistä vinkeistä :) Oli pakko googlata että mitä on grappa, ja eipä tuu varmaan ongelmia olla juomatta sitä kun en tykkää viinasta eikä hostperheessäkään juoda alkoholia ollenkaan :D

    Mulle tulee tyypillisestä suomalaisesta ruoasta mieleen tyyliin makaronilaatikko ja karjalanpiirakat. Ja no riippuu tietysti alueesta, täällä ei ainakaan syödä kalakukkoa mutta Savossa joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas harvinaislaatuinen italialainen perhe! Täällä kun miltei kaikki juo vähän (joskus myös vähän enemmän) viiniä tai olutta ruuan kanssa, jopa kesken työpäivän.
      Makaronilaatikko on niin suomalaista ja niin hyvää, tosin italialainen saattaisi olla mausta vähän eri mieltä. Mutta makaronilaatikko on ainakin helppo selittää! Ja nam, karjalanpiirakoita...munavoilla...mmmm!

      Poista
    2. Mäe olen tehnyt kerran Italiassa makaroonilaatikkoa ja se aiheutti suurta hämmennystä. Ei maun ( kaikki lopulta pitivät siitä ja sitä syötiin itseasiassa vielä seuraavanakin päivänä, italialaisten omasta pyynnöstä) vaan sen vuoksi, että tämä hullu suomalainen tunki uuniin pientä pastaa ! Sain aikamoisen luennon, kuinka Italiassa ei laiteta koskaan pientä pastaa uuniin.

      Poista
    3. Kappas! Mä taas ajattelin, että makaronilaatikko ei uppois sen vuoksi, että sen makaronit ei ole al denteä nähnytkään. On kyllä aika paha, jos laittaa uuniin pientä pastaa...

      Poista

Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.