Suomea italialaisille

Maanantaina aloitimme suomen kielen oppitunnit aikuisille. Niin sanotusti opetan suomea täällä kotona D:lle, J:lle ja heidän kavereilleen, rennosti ja leppoisasti. Aloitimme aakkosista ja ääntämisestä. Vaikka italian kielessä on h-kirjain, sitä ei ikinä lausuta. Lähdimme siis liikkeelle h:sta ja jatkoimme muilla italialaisille hankaluuksia tuottavilla kirjaimilla: j, k, y, ä ja ö. Opettelimme sanoja, joissa kyseisiä kirjaimia esiintyy, kuten jäätelö ja yö. Lisäksi opettelimme numeroita ja viikonpäivät.

­Aikuisten oppitunti oli varsin hilpeä. Melkein oletin, että italialaiselle olisi melko helppoa lausua suomea; onhan italiakin suomalaisen suuhun sopivaa. Totta onkin, että helpot moit ja huomenet lausutaan hyvin, mutta pitkien sanojen lausuminen on astetta haastavampaa. Puhumattakaan sanoista, joissa esiintyy aiemmin mainittuja kirjaimia! Lauseisiin asti ei varmaan tämän kesän aikana päästä, hehe. Pääasia kuitenkin, että oppitunnit on sekä musta että muista hauskoja. Kun samoja sanoja pyöriteltiin useamman kerran ja tehtiin kirjoitusharjoituksia, oma suomalainen kielenikin oli välillä aika solmussa. Väkisinkin tutut sanat alkavat näyttää ja kuulostaa omituisilta.

Kunnon au pairina olin ottanut Suomesta mukaani kardemummaa pullia varten. Maanantain oppitunnille leivoin lasten avustamana pullia. Ei ehkä ihan maailman parhaat pullat. Kuvamateriaalia en kehtaa omalla nimellä ja naamalla julkaista. Lähikaupassa oli vain kuivahiivaa, joten käytin sitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Käyttöohjeita en tietenkään lukenut. Reseptiä mulla ei ollut. Se olisikin ehkä ollut turha, koska desimittoja ei tästä talosta löydy. Ulkonäöstään huolimatta pullista tuli ihan hyviä siihen nähden, että ne oli aika vahvasti improvisoitu. Pullan kaverina oli tietenkin kaljaa, eihän suomen kielen oppituntia muuten olisi saanut aikaiseksi.

Suomea on tarkoitus opettaa myös lapsille. Projekti edistyy pikkuhiljaa. Joitain sanoja on lapsille jo tarttunutkin. Tällä hetkellä työn alla on sana palomies (K:n intohimo). Välillä lapset innostuvat kyselemään kilpaa ”miten sanotaan suomeksi tämä ja tämä ja tämä”. Kaikkia sanoja en tunnista ja siitä muodostuukin oikein kiva pieni leikki, kun lapset yrittävät selittää, mikä on tahra tai kukan terälehti. Tietenkin oppiminen vaatii monta toistoa ja siksi kysynkin aina sopivan tilanteen tullen vaikkapa sitä, miten sanotaan sika suomeksi. Kyllä vaan, täällä ollaan todellakin sivistyksen äärellä suomen kielen parissa!

Tällästä tänään. Kuva melkein liittyy aiheeseen. En ole onnistunut täysin sisäistämään sitä, että asun täällä elikoiden ja luonnon ympäröimänä.