Italialaisen kodin ihanuudet, osa I

Italialaisella on keskimäärin isompi koti kuin suomalaisella (statistiikkaa suoraan mun aivolohkoista). Neliöitä riittää, vaan millaisia! Suomalaiset kodit on usein suunniteltu tosi fiksusti, sitä kuuluisaa maalaisjärkeä käyttäen. Täällä ei maalaisjärki kuulu arkkitehtiopintoihin, eikä edes sanavarastoon. Seuraa pienen kertomuksen ensimmäinen osa italialaisen kodin logiikasta, meidän asumusta (omakotitalo kolmessa kerroksessa) esimerkkinä käyttäen. 

 

Ensinnäkin asuntoon on yleensä ihan kiva päästä sisälle. Meillä ei ole varsinaista sisäänkäyntiä. Täytyy kyllä sanoa, että tämä keissi ei ole ihan tyypillisimmästä päästä. Keskikerroksessa on  kadun puolella ovi, josta pääsee terassille. Terassin ovesta ei kuitenkaan pääse sisään, ellei joku ole kotona. Taloon kuljetaankin sisälle alimmasta kerroksesta ovesta, joka näyttää lähinnä sisäänkäynniltä varastoon. Sitä se oikeastaan onkin.

Ovi varastoon asuntoon.



Ovikelloa ei ole. Koska koko talo on ympäröity aidoilla, joten ”oveen” jota ei virallisesti edes ole, ei pääse koputtelemaan. Jos siis haluatte tulla käymään, soittakaa. Tai kirjoittakaa postikortti. Ellei joku ehdi napata korttia kadulle päin olevasta, avoimesta postilaatikosta ennen kuin se pääsee oikeisiin käsiin.

 

Yksi taloa ympäröivistä aidoista, joka oikeastaan on pystytetty

muurin päälle...vaan eipä se varkaita estä.

Ystäväni kosteudenpoistaja.

Kostea huoneilma on enemmän sääntö kuin poikkeus. Homettakin siis löytyy aika monesta rakennuksesta, ellei jopa jokaisesta. Vähän aikaa sitten ihmettelin, onkohan se ihan normaalia, että seinästä valuu vettä. Kyllä se on. Ei muuta kuin kosteudenpoistajalaite hurisemaan. Tässä asumuksessa on kolme kerrosta, 48 neliötä jokainen. Aika hillitön määrä neliöitä. Paitsi että alin kerros on melkeinpä asuinkelvoton kosteuden takia. Mistä tulikin mieleeni: viereinen talo on myynnissä ja sitä markkinoidaan näkyvästi ”seitsemän huoneen asuntona”. Todellisuudessa kolme huonetta on asuinkelpoisia, muut ovat liian kosteita. Voin antaa osoitteen jos näyttö kiinnostaa.

 

Ikkuna ei ole mikään joka huoneen vakiovaruste. Ellen ihan väärin ole ymmärtänyt, on kiellettyä tehdä ikkuna, josta on näkymä ”jonkun toisen omaisuuteen”. Meillä esimerkiksi on yksi ikkunaton huone, koska ikkunan paikka olisi ollut seinällä, josta olisi ollut näkymä yksityishenkilön omistamalle tielle.

 

Ikkuna. Ei siitä ulos näe, mutta ei kai ikkunasta
tarvitsekaan.

Huoneiden koon ja muodon suunnittelussa ei ole juurikaan mietitty käytännöllisyyttä tai ylipäätään vaihetta, jossa asunnossa pitäisi asua. Esimerkiksi meidän alakerta on melkeinpä yhtä valtavaa huonetta koko kerros. Ikkunoita ei ole kuin muutama pikkuruinen hassu räppänä, joista ei materiaalin vuoksi näe ulos. Lisäksi tila on melko matala. Jos oletetaan, että alakerrassa ei olisi kosteutta, mitä siellä olisi tarkoitus tehdä? Pistää pystyyn jazzklubi? Meillä siellä viihtyy lähinnä kissa.

 

Seuraavassa jaksossa asiaa vessoista ja komeroista (jotka täällä eivät ole synonyymeja toisilleen), pysykäähän linjoilla!