Viikonloppu 5/5

Palatkaamme ajassa vähän taaksepäin viime perjantaihin. Silloin kokoonnuimme eräiden veljesten luokse viettämään iltaa. Mä vaan aluksi tuijotin niiden taloa, koska se oli valtava. Sellainen pienkerrostalon kokoinen. Tosin oli siellä populaatiotakin, lapsia ja vanhuksia ja koiria ja vaikka mitä. Joukkoomme oli tullut romanialainen poika, joka on työskennellyt baarimikkona. Oli tietenkin pakko alkaa harjoitella tuoppitemppuja muovisilla mukeilla. Muutamaan otteeseen lenteli mukit maahan ja sai vähän vaurioo. Myöhemmin selvisi, että nämä mukit olivat upouudet, tosin meidän käsittelyn jälkeen ne ei enää kovin uusilta näyttäneet...oho.

Lauantaina juhlittiin lasten kavereiden synttäreitä. Kahdet synttärit ja yhdet juhlat, tänä viikonloppuna päästiin siis helpolla. Synttärit oli jossain hoplop-tyyppisessä mestassa ja järjestely sopi mulle mainiosti. Mun vatsaa kuitenkin koeteltiin, sillä tarjolla oli kolmioleipien ja pitsojen lisäksi aivan liian herkullista kakkua. En kestä: kakkuja siellä, kakkuja täällä!

Lauantai-iltana suunnattiin kavereiden kanssa vuorille viettämään iltaa (kyllä, luit aivan oikein, vuorille). Paikka, jossa olimme, on nimeltään Casa Canada. Talo rakennettiin Torinon olympialaisten aikoihin kanadalaisille. Nykyään se on ravintola ja sen lähettyvillä voi myös yöpyä teltassa jos pitää telttailusta. Vähän sellaista hippijengiä siellä olikin, hehe.

Casa Canadaan saapuminen on jo kokemus sinänsä. Autolla noustaan vuorta siihen asti, että tie loppuu. Sitten käännetään auton nokka kohti tulosuuntaa kapealla vuoristotiellä, jotta peruutusharjoituksia ei tarvitse tehdä yöllä. Loppumatka patikoidaan jalan. Me varmasti näytettiin ihan sarjakuvasankareilta, kun marssittiin jonossa kapeaa vuoristopolkua! Välillä vastassa oli vesieste, joka ylitettiin pomppimalla kiveltä kivelle. Vähän toista kuin hurauttaa illanviettoon TKL:n kyydissä.

Kun saavuttiin perille, meneillään oli kasaribileet. Oltiin pukeuduttu vähän väärin, onneksi. Vaikka oli siellä kieltämättä ihan hauskasti pukeutuneita ihmisiä! Niin kutsuttu tanssilattia oli ulkona ja teeman mukaisesti soitettiin italialaista kasarimusaa. Välillä soitettiin vähän uudempiakin italialaisia kipaleita ja jenkkikakkaa totta kai. Olin jokseenkin yllättynyt, kun Bomfunk MC's:n Freestyler kajahti ilmoille! Tuli heti mieleen Helsinki ja metro ja sen oranssit istuimet. Olo oli isänmaallinen.

Kun sitten yöllä koitti aika lähteä kotiin, vastassa oli maailmanlopun pimeys. En osannut kuvitella, että pimeässä voi olla niin PIMEÄÄ. Oltiin reilun kilometrin korkeudessa, joten minkään kylän valot eivät ulottuneet reitillemme. Osan matkasta kasvillisuutta oli myös päidemme yläpuolella, eivätkä tähdet tai kuu valaisseet polkua. Onneksi osa oli osannnut varustautua taskulampuin, joten kukaan ei pudonnut rinteeltä. Epäilenpä vaan pahoin, että jotkut toiset saattoivat laskeutua vuoren alas kierien...

Sunnuntaina perheen vanhemmat osallistuivat koko päivän kestäneeseen turnaukseen. En tiedä mikä lajin nimi on, mutta se on vähän niin kuin jääkiekkoa, mutta sitä pelataan rullaluistimilla. Uskomattoman mielenkiintoista. Mä olin lasten kanssa pelien aikana ja iltapäivällä sattumalta eräs kaverinikin sattui paikalle. Sain kutsun viettämään iltaa yhden toisen kaverin luokse ja sehän sopi. Illalla vaihteeksi söin paljon ja arvatkaa mitä? Söin myös kakkua. Oli hyvää.

PS. Miks kukaan ei oo ottanu yhtäkään kuvaa mun kameralla??