Synttärit kertaa neljä

Perjantain pippaloissa mä olin juniori!

Viikonloppu pursuillut lahjoja, onnittelulauluja, kilistelyä, fiilistelyä ja sen sellaista. Perjantaina mut kutsuttiin kaverin luokse kekkereihin, jotka paikan päällä paljastuivat syntymäpäiviksi. Aluksi en tuntenut ketään muuta kuin talon asukin, mutta asia korjaantui pikimmiten. Riehakkaat ja hilpeät synttärit, etten sanoisi. 

 

Lauantaina iltapäivällä oli lasten kaverin synttärit, jonne menin A:n ja K:n kanssa. D jäi valmistelemaan superupeaa kakkua (tsekkaa vikat kuvat) sunnuntaita varten. Juhlien oli tarkoitus olla puistossa. Koko viikon aurinko on nätisti paistanut tänne laaksoon (???) asti, mutta sade ja ukkonen alkoivat samalla kellonlyömällä synttäreiden kanssa. Siirryimme lasten kanssa puistosta lähimarketin ystävällisen kauppiaan kyydillä katokseen, jossa juhlat saatiin juhlittua. 

 

Lauantai-iltana oli puolestaan mun kaverin synttärit ravintelissa. Kaveri oli sanonut synttäreiden olevan PIENET, ei mitään ihmeellistä. Meitä oli vaatimattomat kolmekymmentä ihmistä ja desibelit sen mukaisia. Söimme giro pizzaa: pöytään kannettiin valmiiksi paloiteltuja pitsoja, joista jokainen sai ottaa osansa ja loppujen lopuksi kaikki olivat syöneet kuta kuinkin kokonaisen pitsan. Meillä oli myös TÄY-DEL-LI-NEN kakku kera nutellan ja kermavaahdon. Kakun oli loihtinut erään eteläitalialaisen kaverin äiti. (Etelä-Italiassa on vähän erilainen ruokakulttuuri kuin täällä pohjoisessa, siellä syödään vielä enemmän ja vielä paremmin, näin olen kuullut.)

Voittajan on helppo hymyillä!?

Jos joltain on jäänyt huomaamatta, jalkapallon MM-kisan ovat myös pärähtäneet käyntiin. Ei varsinaisesti hetkauta mua millään tavalla, mutta kun nyt kerran Italiassa ollaan, niin täytyyhän sitä pallon potkimista katsella. Niinpä suunnattiin syöminkien jälkeen katsomaan Italian ensimmäistä peliä aukiolle, jossa peli oli heijastettu yhden talon seinälle. Ennen pelin alkamista laulettiin isänmaallisesti Fratelli d'Italia tai ne laulo jotka osas sanat, ja sitten katsoin elämäni ensimmäisen kerran jalkapallo-ottelun alusta loppuun. Pelistähän en ymmärrä mitään, mutta kokonaisuus oli hauska!

Tänään oli A:n 7-vuotissynttäreiden vuoro. Tarkoitus oli pitää ne isovanhemmilla, joiden pihassa on tilaa temmeltää. Kappas vaan, koska tänäänkin sataa, piti juhlat siirtää samaan katokseen, jossa eiliset lasten hipat olivat. Lapsilauma vanhempineen ei olisi mahtunut kenenkään taloon. Vähän oli viileetä ja monet tulivat sanomaan mulle, että ”sähän oot Suomesta, oot siis tottunut tälläseen”. Eieiei, ei kylmyyteen ja sateeseen voi tottua! 

Violetta, tuo kaikkien pikkutyttöjen suosikki.

Melkein ku ois ite tehny!

Hyvin mahtui kahteen vuorokauteen neljät synttärit. Huomenna taidan tosin mennä hedelmäpuotiin ostoksille. En aio paisua niin valtavaksi, että mua ei enää tunnisteta Suomessa!