Maisemakuvia ja elokuvia

Eilen tein ehdan turistiretken Torinossa. Suuntasin monumenttiin, yhteen Torinon maamerkeistä, nimeltä Mole Antonelliana (tuttavallisemmin Mole), jonka alakerrassa on elokuvamuseo ja ylhäällä näköalatasanne. Kuulostaa tylsältä, tiedetään, mutta ei ole! Astelin sisään aamukymmeneltä, joka oli oiva aika, koska mitään ruuhkaa ei ollut. Keskipäivällä populaatiota olikin kertynyt tähän nähtävyyteen jo enemmän. Jos joku sattuu tänne joskus menemään, älkää menkö maanantaisin. Silloin museo on nimittäin kiinni.

Mole näkyy vähän kaikkialle.

Ja sitä on mahdoton kuvata, koska se on niin suuri ja kaikkialla sen ympärillä on taloja!

Ensimmäisenä kummastelin hintoja. Lipun sai ostaa joko näköalatasanteelle kulkevaan hissiin tai pelkkään museoon tai molempiin. Mun käsityksen mukaan museot maksaa yleensä muutamia euroja, tämä päälle kymmenen. Mutta elokuvamuseo ei ole mikään ihan tavallinen museo, ja on kyllä ehdottomasti hintansa arvoinen! Mä bongasin hissi- & museolipun yliopisto-opiskelijoille hintaan yhdeksän euroa. Pikkusen piljettirouva pyöritteli mun opiskelijakorttia ennen kuin hyväksyi sen.

Aluksi menin hissillä ylös katselemaan maisemia kuin eläkeläiset konsanaan. VAU! Ylhäältä näki koko kaupungin. Vuoretkin olisivat näkyneet hyvin, jos ilmankosteus (???) olisi ollut toisenlainen. Mulle riitti Torinon katselu ihan hyvin, vuoria kun näkee kaikkialla. Kylläpä vaan kaikki näyttää erilaiselta kun välillä vähän vaihtaa perspektiiviä!

Taustalla melkein vuoret.

Tadaa!

Tykkään erityisesti noista etualalla olevista kerrostaloista.

En osannu valita vaan yhtä kuvaa, sori.

Mukava rouvashenkilö innostu ottamaan musta useita kuvia, vaikka pyysin vain yhtä.

Ja entäpä elokuvamuseo? Mahtipontinen. Valtava. Täynnä yksityiskohtia. Se ei ole sellainen museo, joka sanasta museo ensimmäisenä tulee mieleen. Elokuvamuseo on oikeasti sellainen museo, jossa on nähtävää ihan kaikille. Koska siellä on ihan kaikkea. Mullekin, vaikka en ole mikään suuri elokuvien ystävä.

Alan ammattilaisille on näytillä erilaisia vempaimia, joilla on aikoinaan tehty elokuvia. On erilaisia osioita: kuvaus, editointi, tehosteet... Elokuvaharrastajille on (elo)kuvia näyttelijöistä. Taiteen ystäville erilaisia julisteita. Puvustuksesta kiinnostuneille vanhoja pukuja. Vitriineissä esillä olevista vempaimista saa lisätietoa italiaksi ja englanniksi kosketusnäytöiltä, jotka on sijoiteltu vitriinien läheisyyteen. Lisäksi on erilaisia ”kiikareita”, joissa vaihtuvat kuvat namiskuukkelia painamalla. Elokuvia pyörii siellä täällä. Mun lemppari oli pyöreä sänky, jolle sai kellahtaa ja katsoa katossa pyörivää elokuvaa. Monikohan on nukahtanut sille sängylle?

En ehkä tiedä, miten tää liittyy elokuviin, mutta magee silti.

Hienoo julistetta siinä niin.

Elokuvaa saa katsella myös pöntöllä istuen.

Italialaista romantiikkaa teille!

Näillä penkeillä katsellaan makuuasennossa elokuvia, joita on kolme: oikealla, vasemmalla ja katossa.

Keskellä museota kulkee hissinäköalatasanteelle.

Suunnilleen sataan metriin hissi taitaa kulkea, Mole koko komeudessaan on 167 metriä korkea.

Museota ei kierrä ihan hetkessä. Katsoin kaiken hyvin pintapuolisesti, mihin kului parisen tuntia. Museon ilmastointi miellytti myös kovin, koska Torinossa oli eilen vaatimattomat 36-37 astetta lämmintä. Huoh. Onneksi eilen ei ollut ongelmia vedenjakelun suhteen!