Elokuun lomamuikeat

Mikä voisikaan olla mieltäylentävämpää kuin muistella nyt jo sananmukaisesti muistoksi jäänyttä kesää sateisesta Suomesta käsin? Viimeisen kerran: kuukauden muikeat, tällä kertaa lomatunnelmissa!

• Torino. Tästä kaupungista ei olekaan vielä tainnut olla blogista kovin paljon juttua… Suomi-vieraiden kanssa käytiin Kuninkaallisessa palatsissa sekä noustiin Superga-kirkolle kukkulalle, josta avautuvat upeat maisemat halki Torinon. Kävin itsekseni myös Carignanon palatsissa; mulla on Torinon alueen museokortti, jolla pääsee vaikka ja minne ilmaiseksi.

Kuninkaallisen palatsin kattotaidetta

Superga

Carignanon palatsi: täällä kokoontui yhdistyneen Italian ensimmäinen parlamentti

• Alennusmyynnithän alkoivat heinäkuussa, mutta elokuun puolella saattoi vielä tehdä mitä erinomaisimpia löytöjä. Ja minähän tein. 

• Kesäjuhlat. Oli grillailua, syntymäpäiviä, ferragostoa eli italialaista ”juhannusta” unohtamatta.

• Lähialueilla seikkailu. Kivenheiton päässä kotoa tutustuttiin Suomi-vieraiden kanssa muun muassa pieneen, hieman kulahtaneeseen palatsiin sekä vesipuistoon. 

Pieni mutta sympaattinen palatsi

• Monta herkullista aamiaista ja lounasta kotiterassilla, ja melkein yhtä monta makuhermoja hivelevää illallista ulkona. 

Yksi päivän tärkeimmistä aterioista

Yksi päivän tärkeimmistä aterioista

• Terme. Täällä tuli käytyä peräti kahteen kertaan. Terme on kylpylä, josta löytyy monenlaisia altaita, erilaisia saunoja ja tunnelmallisia rentoutumishuoneita niin sisä- kuin ulkotiloista. Kylpylä on sisustettu tyylikkäästi ja iltaisin valaistus lisää tunnelmaa entisestään. Ruoka- ja juomatarjoilut kruunaavat vierailun, eikä mainitsematta sovi jättää sitä seikkaa, että paikkaan on lapsilta pääsy kielletty…

• Päärynät, niitä tuli paljon ja kärsimättömän odottelun jälkeen ne jopa kypsyivät!

Vielä hieman raa'ahkot päärynät

• Vaihteeksi löysin myös itseni Venariasta, jossa ferragostoa edeltävänä iltana järjestettiin perinteisen musiikilla rytmitetyn vesishow’n lisäksi myös ilotulitus. Ihme kyllä näimme molemmat muutaman tunnin odottelun jälkeen, hieman heikosta tiedottamisesta ja aikataulujen puutteesta huolimatta… 

• Ja ympyrä sulkeutui, kun palasimme syömään vanhaan tuttuun agriturismoon. Ei jäänyt nälkä tälläkään kertaa ei, kiitos kysymästä. 

Ruokailuseuruetta agriturismossa

Tällaisissa tunnelmissa meni mun elokuu – entä teidän?

Lauantain niksinurkka

Työharjoitteluni on ohi. On ollut jo jonkin aikaa. Olen ehtinyt lomailla Italiassa ja palata Suomeen. Työharjoitellessani pistin korvan taakse muutaman vinkin, jotka olivat jääneet julkaisematta. Joten olkaa hyvät, kaikki italialaisessa työelämässä tarpeelliseksi osoittautunut löytyy seuraavasta listasta.

• Kärsivällisyys. Mikään ei tapahdu hetkessä, eikä ehkä edes seuraavassa hetkessä. Yhden pienen tiedonmurusen saaminen voi kestää viikon, mikä saattaa hieman viivästyttää asioiden etenemistä.

• Teitittely. Jos epäilet keskustelukumppanin olevan hippustakaan itseäsi vanhempi, on parasta teititellä. Toisinaan tuppaa unohtumaan…ei tule teitittely kovin luontevasti tästä suusta.

• Murteet. Varaudu siihen, että vaikka osaat italiaa, et välttämättä ymmärrä italialaisia. Yllätyin, kuinka monet mun työpaikalla puhuivatkaan omaa, täysin käsittämätöntä, murrettaan.

• Bisneskengät. Tuntuu, että monilla on vähintään vaatekaapillinen kenkiä, viikon jokaiselle päivälle löytyy asuun sopivat kengät. Minäkin kävin ostoksilla ja annoin itselleni lahjaksi omat bisneskengät. Muistuttavat Peppi Pitkätossun kenkiä, eikö? 
  
  
    
  
  

• Toimiva lämmönsäätelyjärjestelmä. Tsekkaa tämä. Vaihtoehtoisesti pieni matkalaukku, johon on pakattu varavaatevalikoima koleaan, viileään, lämpimään ja kuumaan huoneilmaan.

• Välipalaa. Paljon. Eihän yhdellä voisarvella kukaan selviä pyörtymättä lounaaseen asti.

• Allekirjoittaminen. Tätä pitää tehdä paljon. Allekirjoittaa voi ihan hyvin henkilölle x saapuneet lähetykset sekä paperit, joiden sisällöstä ei ymmärrä paljon mitään. Jos sattuu löytymään virallinen toinen nimi (kuten aika monelta suomalaiselta, myös minulta), sekin pitäisi jaksaa raapustaa. Voin paljastaa, että siinä kohtaa vähän juksutin: allekirjoitin vain etu- ja sukunimelläni. Hui kamalaa!

• Toivotukset. On toivottavaa, että joka välissä toivottaa jotakin. Tsemppiä työntekoon, hyvää iltapäivänjatkoa, hauskaa iltaa – pääasia on, että jotakin toivottaa.

Siispä: hyvää viikonloppua!

Italialaisen kodin ihanuudet, osa II

Jatkakaamme siitä mihin viimeksi jäimme. Nyt kun yleiskatsaus ovikellottomiin taloihin, silmät kiinni piirrettyihin pohjapiirrustuksiin ja trooppisen kosteaan huoneilmaan on tehty, on aika tarkastella hieman tarkemmin huoneita ja säilytys”ratkaisuja”.

Aloitetaan siitä, mikä tavanoimaisesti on asunnossa ensimmäisenä vastassa, eli eteisestä. Paitsi että täällä ei sellaista ole keksitty. Okei, saattaa joissakin asunnoissa olla joku hattuhylly tai naulakko sisäänkäynnin yhteydessä. Useimmiten ulkovaatteet päällä tallustetaan makuuhuoneeseen, eli meidän tapauksessa on alimmasta kerroksesta kolmanteen, ennen kuin likaiset ulkovaatteet voi kivasti laittaa puhtaiden joukkoon vaatekaappiin. Ei siis aloitetaakaan eteisestä, koska sitä ei ole. Mennään suoraan keittiöön.

Vilkaisu meidän keittiöön...

...ja vielä toinenkin vilkaisu.

Keittiöt ovat usein pieniä, kylpyhuoneet sen sijaan isoja. Ei ole tavatonta, että sataneliöisessä kämpässä kylppäri on isompi kuin keittiö. Ennen remonttia tässä talossa oli vain muutaman neliön kokoinen keittiö, vaikka tilaa isommallekin olisi otta vie ollut. Sinänsä hassua, ruoka kun sattuu olemaan aika isossa roolissa italialaisten elämässä. Vessoja sen sijaan on meidän taloudessa on kolme, kaikki ihan kelvon kokoisia.

Saniteettitilaa.

Vessoissa bidee on ehdoton, sitä ilman italialainen ei tule toimeen. Suihkulla ei niin väliä. Olen käynyt suihkussa, joka oli isketty keskelle kylpyhuoneen seinää, lavuaaria vastapäätä, ilman minkäänlaista suihkukoppia tai -verhoa. Seurauksena tietenkin se, että koko kylppäri on veden vallassa suihkuttelun jälkeen. Olen myös käynyt suihkussa kylpyammeessa, jossa ei ollut mitään paikkaa suihkun käteen otettavalle osalle eikä suihkuverhoakaan liiemmin ollut. Jos ei taas halunnut koko kylpyhuonetta kastella, oli istuttava ammeen pohjalle suihkuttelemaan. Houkuttelevaa.

Työharjoittelupaikan luksusvessa.

Julkisilla paikoilla, myös ravintoloissa, saattaa törmätä turkkilaiseen vessaan. Käytännössä tämä vessa tarkoittaa reikää lattiassa. Älkää nyt listikö mua, mutta arvatenkin turkkilainen vessa on miehen keksintö. Toisaalta ei vessoissa, jotka on varustettu ihan wc-istuimella, aina hurraamista ole. Kansi ja rengasosa puuttuvat usein ja jos yleisistä vessoista puhutaan, toisinaan mielummin käyttääkin turkkilaista vessaa, jossa ei ainakaan tarvitse istua minnekään epämääräiseen...

Ja työpaikan ei-niin-luksus turkkilainen versio vessasta.

 

Siivouskaappia tai -komeroa en ole nähnyt kenelläkään. Muitakaan säilytystiloja harvemmin on liikaa. Meillä on esimerkiksi kokonaista kuusi pientä sisäänrakennettua vaatekaappia, mikä on neliöihin nähden mielestäni aika vähän. Mutta että olisi sellainen siivousvälineille tarkoitettu kaappi, jossa olisi oikeanlaiset pidikkeet imurille – in my dreams. Kodinhoitohuonetta en viitsi edes mainita.

Ylipäätään paikkoja kodinkoneille keksiessä saa käyttää luovuutta. Minne tunkea pyykinpesukone? Keittöön, vaiko parvekkeelle kenties? Miten minikeittiöön asetellaan tasoille jokapäiväisessä käytössä olevat laitteet, kuten leivänpaahdin, kahvinkeitin, monitoimikone? Mikroa täällä ei kaikilla ole (sellainen laitehan on suoraan saatanasta, hävytöntä moisen käyttö), mutta eipä sille paikkaakaan olisi. Ellei sitten halua mikroa koristamaan tv-tasoa.

Taitaa olla niin, että makuuhuone on italialaisen kodin fiksuin huone. Se on kuulkaa standardisoitua hommaa, miten täällä makuuhuone sisustetaan. Jokaisen italialaisen makuuhuoneessa on nimittäin tismalleen samanlainen sisustus. Huoneen paraatipaikalla on sänky. Sängyn kummallakin puolen on yöpöytä ja pöydällä lamppu. Yleensä huoneesta löytyy seinään upotetut vaatekaapit. Lisäksi vakiovaruste on isohko lipasto, huoneen mallista riippuen sijoitettuna joko sängyn jalkopäähän tai jommalle kummalle sivulle. Ei tule kuulonkaan, että kaupasta menisi ostamaan yhden kivan yöpöydän – samaan pakettiin kuuluu sänky, se toinenkin yöpöytä ja lipasto.

Ja näin kertomus italialaisen kohdin ihanuuksista on tullut päätökseen.

Millainen on erikoisin asumus, jossa sinä olet vieraillut tai kenties asunut? Millaisiin pienempiin kummallisuuksiin olet asunnoissa törmännyt?