Kuuliaisena kansalaisena
päätin heti hoitaa virallisen osuuden, kunnanvirastossa ilmoittautumisen, pois
päiväjärjestyksestä. Aloitin aamun surffailemalla kunnan nettisivuilla. Löysin
monen monta listaa ihmisistä, jotka työskentelevät kunnan eri toimistoissa. Sinänsä
mielenkiintoista, kun koko kylässä ei ole edes tuhatta asukasta.
Löysin myös etsimäni:
toimisto, jossa voisin ilmoittautua täällä asuvaksi. Auki tänään kahdesta
kuuteen. Loistavaa. Haalin laukkuuni kaikki mahdolliset dokumentit, sitä kun ei
voi tietää, mitä tarvitaan (luultavasti ei mitään). Lähdin kotoa varmuuden
vuoksi kahden jälkeen, jos virkailijan lounastauko olisi sattunut venymään.
Tallustelin auringon
paisteessa ylös alas kukkulaa lumen peittämiä vuoria ihaillen. Välillä satuin
vilkuilemaan tien reunoille. Olisi ollut parempi olla vilkuilematta. Voin
kertoa, mistä tietää olevansa maaseudulla: siitä, kun vastaan tulee enemmän
käärmeitä kuin ihmisiä. Urheasti jatkoin matkaani, hyppien milloin mihinkin
kuullessani rapinaa villistä luonnosta.
Selvisin kunnantalolle
tulematta käärmeen kuristamaksi. Laitoin takin päälleni, jotta en saisi
osakseni huvittuneita katseita kesäisten vaatteideni vuoksi. Onhan vasta
huhtikuu. Saavuin oikealle ovelle, johon oli nätisti teipattu paperi. Täten
ilmoitamme, että toimisto on tänään yhdeksäntenätoista huhtikuuta suljettu.
 |
| Näin korkealle hinasin itseni! |
Nettisivujen päivittäminen
olisi saattanut olla liian tätä vuosituhatta. Ja mikäs siinä, olisinkin varmasti
ollut päivän ainoa asiakas. Seuraavassa jaksossa nähdään! Ehkä!
Lähetin sinulle juuri e-mailin ja kyselin, että joko olet Italiassa? Olin omasta mielestä päivittänyt blogisi lukulistaani, mutta ei se näköjään ollutkaan onnistunut. Nyt vasta huomasin, että täällähän on jo useampi kirjoitus :-) Ja saapasmaassa näköjään jo olet. Ja päässyt heti kiinni la via italianaan, kun toimisto olikin kiinni :-) Tsemppiä !
VastaaPoistaKiitos mailista ja tsempeistä, täällä ollaan! Nyt näytät olevan lukijalistallakin :)
Poista