Lauantai tuli ja lauantai meni
Monzassa. Toisinaan kotikulmilta poistuminen tulee niin tarpeeseen, vaikkei
lähtisikään kovin kauas. Ihan kuin olisi ulkomailla, huokailtiin. Ja saatiin
kyselyitä, mistä päin ollaan kotoisin, kun mulla on niin jännä aksentti.
Maaseudulta kenties?
Päivän kulttuuriannoksen meille
tarjoili Robert Doisneaun valokuvanäyttely. Sen jälkeen kierreltiin
keskustassa, italialaiset kuumuutta valitellen. Käytiin tuomiokirkossa, jonne
pääsi sisään hääseremoniasta huolimatta. Mutta olisihan meidän kirkossa käynti
ollut liian epäuskottava, ellei yksi olisi pessyt jäätelöstä tahmeita käsiään
pyhässä vedessä (tai mikä onkaan tuo vesi nimeltään).
Seuraavaksi päädyttiin puistoon,
jossa oli kojuja täynnä herkkuja: oliiveja, juustoja, leipiä... Me otimme
oikein mielellämme maistiaisia ja vakuuttelimme, että palaamme pian ostamaan
aperitiivitarpeita. Arvaapa palattiinko. Löysimme valtavan puistoalueen
palatseineen ja kukkapuutarhoineen. Aperitiivit pääsivät unohtumaan. Aina
siihen asti, että tuli nälkä. Päivä päättyi pitsoihin ja mun kohdalla myös
nutellatiramisuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.