…oli viimeinkin hyvä
ilma. Toukokuussa kun ilmat on vaihdelleet raekuuroista monsuunisateiden kautta
puolipilvisiin päiviin. Eilen aamupäivä kuluikin terassilla aurinkoa ottaen ja
lounaskin syötiin ulkona. Mutta koska on vaikeaa olla tekemättä mitään, päädyin
pesemään ensin pyykkiä, sitten mattoja, ja ikkunoita…
…iltapäivällä lähdettiin Aviglianaan, joka on pieni kahden järven ympäröimä kaupunki. Harmikseni
kuulin, että uiminen on järvissä kielletty! Syy on varmasti jokin hyvin
järkeenkäypä. Aviglianan keskustan tuntumassa on paikka, jossa kaverimme olivat
kiipeilemässä. Kyselivät kengännumeroani, että oltaisiin mullekin saatu
kiipeilykengät jalkaan ja suunta kohti korkeuksia. Kieltäydyin kohteliaasti. Kuten
kuvasta näkyy, kypäristä ei tietoakaan ja muutkin vähäiset turvavarastukset
olivat mallia tee-se-itse.
…Aviglianasta otettiin
suunta kohti Vigonea, jossa oli luvassa ystävämme Kilpikonnan 15 minutes of
fame. Kilpikonna harrastaa teatteria ja menimme katsomaan Ciao, Fred -nimistä esitystä,
jossa myös Kilpikonnalla oli oma pieni roolinsa. Esitys kertoi italialaisen
laulajan Fred Buscaglionen elämästä ja lavalla oli livebändi – jonkinlainen teatterin
ja musikaalin välimuoto siis.
…teatterin jälkeen teimme italialaiseen tyyliin lauantai-illan kunniakierroksen. Lauantai-iltaisin kukaan ei taida olla kotona, kaikki ovat piazzoilla viimeisen päälle laittautuneina. Päädyimme piazzalle, jossa oli jokin latinoamerikkalainen rytmiryhmä soittamassa. Kiitos lämpimän päivän, ulkona ei tarvinnut edes hytistä kuten aiempina iltoina. Ja niin vaihtui lauantai sunnuntaiksi, spritziä siemaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, aiheeseen kuuluvaa ja kuulumatonta!
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen.