Toukokuun muikeat

Tässä kuussa muikeinta on ollut…

• Mansikat! Usein täkäläiset mansikat ovat mauttomia ja kuivahkoja, mutta tänä vuonna ne ovat olleet erityisen makeita. Siispä olen syönyt mansikoita aamiaiseksi, välipalaksi ja jälkiruuaksi. Joitain mansikkayksilöitä on saanut poimia omasta pihastakin.
 

• Aurinkoiset, kesäiset päivät. Niitä on kuulemma ollut tavallista vähemmän ja monet ovat valitelleet surkeaa säätä, mutta mulle aurinkoa ja lämpöä on ollut tietenkin epätavallisen paljon.

• Kevät. Sillä kaikesta huolimatta kesähän alkaa vasta kesäpäivänseisauksesta, ainakin italialaisen laskuopin mukaan. Kuumuus ei pääse vielä keväällä kuivattamaan luontoa, ja tämä aika vuodesta taitaakin olla kaikista vihrein ja luonto vehreimmillään.

• Työharjoittelu! Ensimmäinen kuukausi on mennyt aivan uskomattoman nopeasti.

• Harjoittelupaikan tarjoama ilmainen lounas. Sekä töissä että töiden ulkopuolella tästä on tullut yleinen vitsi. Että eivät olisi muka tarjonneet lounasetua, jos olisivat tienneet paremmin...t. pohjaton vatsa.

• Synttärit. Sellaisetkin olivat minulla nimittäin ja juhlistin niitä spassa varsin rauhallisissa merkeissä. Toki muutamat muutkin synttärit juhlittiin (hieman vähemmän rauhallisissa merkeissä).

• Lähijäätelöbaarin omistaja on alkanut testailla uusia makuja näin kesän lähestyessä ja jonkunhan ne on koemaistettava. Ananasta, appelsiinia, mascarpone-päärynää...

• Lisäksi lähijäätelöbaarissa on kolumbialainen harjoittelija, jonka kanssa olen voinut small talkata espanjaksi, todella vaikuttavalla menestyksellä…

• Vapaat viikonloput: ei töitä, ei opiskelua. Voi tehdä ihan vapaavalintaisia asioita, tsekatkaa vaikka tämä. Uskomatonta! Moista ei ole tapahtunut miesmuistiin.
 

•  Tapaus nimeltään resepti, josta saatte kuulla myöhemmin. 

+ BONUS. Kuukauden viimeinen päivä on tilipäivä - eli myös muikea. Varsinkin siinä tapauksessa, että palkka ilmestyy tilille.

Mitä meille tarjosi Monza?

 

Lauantai tuli ja lauantai meni Monzassa. Toisinaan kotikulmilta poistuminen tulee niin tarpeeseen, vaikkei lähtisikään kovin kauas. Ihan kuin olisi ulkomailla, huokailtiin. Ja saatiin kyselyitä, mistä päin ollaan kotoisin, kun mulla on niin jännä aksentti. Maaseudulta kenties?

Päivän kulttuuriannoksen meille tarjoili Robert Doisneaun valokuvanäyttely. Sen jälkeen kierreltiin keskustassa, italialaiset kuumuutta valitellen. Käytiin tuomiokirkossa, jonne pääsi sisään hääseremoniasta huolimatta. Mutta olisihan meidän kirkossa käynti ollut liian epäuskottava, ellei yksi olisi pessyt jäätelöstä tahmeita käsiään pyhässä vedessä (tai mikä onkaan tuo vesi nimeltään). 

Seuraavaksi päädyttiin puistoon, jossa oli kojuja täynnä herkkuja: oliiveja, juustoja, leipiä... Me otimme oikein mielellämme maistiaisia ja vakuuttelimme, että palaamme pian ostamaan aperitiivitarpeita. Arvaapa palattiinko. Löysimme valtavan puistoalueen palatseineen ja kukkapuutarhoineen. Aperitiivit pääsivät unohtumaan. Aina siihen asti, että tuli nälkä. Päivä päättyi pitsoihin ja mun kohdalla myös nutellatiramisuun.

Jekkumaista

Tätä olette takuulla odottaneet. Muistattekin ehkä postauksen kymmenestä faktasta. Sama meininki jatkuu. Saanko esitellä: uskollinen matka- ja asuinkumppanini, Jekku Kissanen.

(1) Jekku on hyvää vauhtia italialaistumassa. Erikoisillallinen syntyy hetkessä bresaola-leikkeleestä.

(2) Jekulla on ensi kuussa synttärit. Koska täällä kaikki juhlivat synttäreitä, luultavasti myös Jekku tekee niin. Vastaanotto kotona, muistaminen lelujen tai ruuan muodossa.

(3) Jekku on nuori aikuinen ja tutkii identiteettiään. Tällä hetkellä kiinnostuksenkohteena on kasvissyönti. Vannoutunut lihansyöjä yrittää vimmatusti syödä lehtiä, mutta bresaola vie voiton.

(4) Jekku syö ruuan lisäksi mielellään myös erilaisia naruja. Oli kyseessä sitten villalanka tai lahjanaru, katoaa se hetkessä parempiin suihin.

(5) Joidenkin mielestä Jekku ei ole viisas. Se ei pidä paikkaansa.

(6) Jekulla on käynyt jo paljon vieraita. Olen hihitellyt vieressä, kun italialainen toisensa jälkeen on maannut lattialla, puoliksi sängyn alla, ihastelemassa tätä viehättävää luontokappaletta.

(7) Kyllä, Jekku saattaa olla ujo. Tai sitten vain taitava huolehtimaan yksityisyydensuojastaan.
 

(8) Lentokoneessa Jekku matkusti hiljaa ja nätisti. Vieressäni istuneet matkustajat eläytyivät kissan lentomatkaan täysillä.

(9) Lentokentällä sen sijaan Jekku sai ennenkokematonta huomiota. Kissaystävä oli hämillään ollessaan huomion keskipisteenä. Rauhoittaakseni tilannetta vein kissan vessaan – jossa soi lintujen viserrys luomassa tunnelmaa. Siinähän se psyyke vasta kissalla meneekin.

(10) Jekku on hyvin säännöllinen, sopusuhtainen ja sopeutuvainen. Ruokalu- ja nukkumisajat ovat samat, mikä auttaa pitämään linjat – oltiin sitten Suomessa tai Italiassa.

PS. Italian ympäriajo saapuu huomenna näille kulmille. Etukäteisvalmisteluista, kuten koulujen sulkemisesta päätellen, 
kaaokseen on yritetty varautua. Innolla huomista odotellen...

21/05/16

Lauantaina…

…oli viimeinkin hyvä ilma. Toukokuussa kun ilmat on vaihdelleet raekuuroista monsuunisateiden kautta puolipilvisiin päiviin. Eilen aamupäivä kuluikin terassilla aurinkoa ottaen ja lounaskin syötiin ulkona. Mutta koska on vaikeaa olla tekemättä mitään, päädyin pesemään ensin pyykkiä, sitten mattoja, ja ikkunoita…

 

…iltapäivällä lähdettiin Aviglianaan, joka on pieni kahden järven ympäröimä kaupunki. Harmikseni kuulin, että uiminen on järvissä kielletty! Syy on varmasti jokin hyvin järkeenkäypä. Aviglianan keskustan tuntumassa on paikka, jossa kaverimme olivat kiipeilemässä. Kyselivät kengännumeroani, että oltaisiin mullekin saatu kiipeilykengät jalkaan ja suunta kohti korkeuksia. Kieltäydyin kohteliaasti. Kuten kuvasta näkyy, kypäristä ei tietoakaan ja muutkin vähäiset turvavarastukset olivat mallia tee-se-itse.

  

…Aviglianasta otettiin suunta kohti Vigonea, jossa oli luvassa ystävämme Kilpikonnan 15 minutes of fame. Kilpikonna harrastaa teatteria ja menimme katsomaan Ciao, Fred -nimistä esitystä, jossa myös Kilpikonnalla oli oma pieni roolinsa. Esitys kertoi italialaisen laulajan Fred Buscaglionen elämästä ja lavalla oli livebändi – jonkinlainen teatterin ja musikaalin välimuoto siis.

…teatterin jälkeen teimme italialaiseen tyyliin lauantai-illan kunniakierroksen. Lauantai-iltaisin kukaan ei taida olla kotona, kaikki ovat piazzoilla viimeisen päälle laittautuneina. Päädyimme piazzalle, jossa oli jokin latinoamerikkalainen rytmiryhmä soittamassa. Kiitos lämpimän päivän, ulkona ei tarvinnut edes hytistä kuten aiempina iltoina. Ja niin vaihtui lauantai sunnuntaiksi, spritziä siemaillen.