Terveisiä täältä
ihanasta, auringonpaisteisesta Italiasta! Lomalla ollaan, elämä hymyilee ja
niin edelleen. Ainoa pikkumiinus on auto, joka on taas rikki. Viime kuukausina
ei ole ollut yhtäkään sellaista viikkoa, että auto olisi ollut täysin ehjä ja
toimiva maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Yksi kuukausi oltiin käytännössä
moottoripyörän varassa.
Ei, en kuulu niihin,
joiden on pakko kulkea autoa pidemmät matkalla autolla. Olosuhteiden pakosta
auto sattuu vain olemaan aika välttämätön kapistus täällä 700 metrin
korkeudessa. Kylän keskustaan pääsee kyllä kävellen, ja löytyyhän sieltä kaksi
kirkkoa, kaksi hautausmaata ja yksi seurakuntatalo. Kaupallisten palveluiden
perässä kylälle ei siis kannata lähteä.
Tällä hetkellä
Suomi-vieraat mukaan lukien meitä on neljä. Edes Italiassa ei viitsi ihan neljä
päällä kulkea moottoripyörällä. Että täällä sitä ollaan. Kukkulalla. Lähin
ruokakauppa on noin kuuden kilometrin päässä. Ei paha, vai mitä? Niin, paitsi
siinä vaiheessa kun kauppakassien kanssa pitäisi kävellä jyrkkää kukkulan
rinnettä lämpötilan ollessa yli 30. Ai niin, onhan meillä kuivaruokaa!
Mutta nopeat syö hitaat, meidän muurahaisongelma on eskaloitunut ja pienet
vikkelät ötökät valloittaneet kuivaruokakaapit…
Vielä hauskemman tilanteesta
tekee se, että koko Italia (ja tarkoitan ihan koko Italiaa) on lomalla.
Mekaanikot ovat laittaneet puljunsa kiinni ja kirjoittaneet ovelle ”suljettu
loman ajaksi”. Jos joku mekaanikko sattuukin olemaan auki, arvatkaapa millä
todennäköisyydellä löytyy varaosien toimittaja, joka ei ole lomalla? Niinpäti
niin. Tällä viikolla myös monet tehtaat ovat kiinni. Torinossakin Fiatin
valtava tehdasalue on täysin autio, kun kaikki ovat lomailemassa.
No, Italiassa kaikki
järjestyy aina. Tavalla tai toisella.













