The Art of Coming Home

Hilipatihippaa! Nyt, kun olen ollut Suomessa jo jonkin aikaa, ei Iina in Italia -nimen alla kirjoittelu ole enää oikein soveliasta, vai mitä? Siispä keskityn nauttimaan Suomesta ja sen antimista, kuten irtokarkeista ja lämpimistä suihkusta ja…niin, mistä? Ei, en aloita kirjoittamaan Iina in Finlandiaa enkä mitään muutakaan paitsi gradua. Tässä vaiheessa saa toivottaa onnea.

Haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita: kiitos, että olitte juonessa mukana! Erityiskiitos teille, jotka jätitte kommentin ja tulitte siten hieman lähemmäs kukkulaa, jolta teille tarinoita kirjoitin. Minulla oli hauskaa postauksia ideoidessa ja kirjoittaessa ja olen iloinen, jos teillekin välittyi muutama ilon hippunen!

Teille, jotka olette ehkä ulkomailla ja olette palanneet Suomeen tai paluu on edessä – teille en osaa sanoa paljoakaan. Yhden vinkin voin antaa. Vinkin nimi on The art of coming home ja kirjoittaja Craig Storti.

Voi olla, että tarinat Italiasta saavat joskus jatko-osan. Tai ehkä tarinat saavat kokonaan uuden tapahtumapaikan? Se jääköön nähtäväksi.

Rakkaudella

Iina & Alonso 

Elokuun lomamuikeat

Mikä voisikaan olla mieltäylentävämpää kuin muistella nyt jo sananmukaisesti muistoksi jäänyttä kesää sateisesta Suomesta käsin? Viimeisen kerran: kuukauden muikeat, tällä kertaa lomatunnelmissa!

• Torino. Tästä kaupungista ei olekaan vielä tainnut olla blogista kovin paljon juttua… Suomi-vieraiden kanssa käytiin Kuninkaallisessa palatsissa sekä noustiin Superga-kirkolle kukkulalle, josta avautuvat upeat maisemat halki Torinon. Kävin itsekseni myös Carignanon palatsissa; mulla on Torinon alueen museokortti, jolla pääsee vaikka ja minne ilmaiseksi.

Kuninkaallisen palatsin kattotaidetta

Superga

Carignanon palatsi: täällä kokoontui yhdistyneen Italian ensimmäinen parlamentti

• Alennusmyynnithän alkoivat heinäkuussa, mutta elokuun puolella saattoi vielä tehdä mitä erinomaisimpia löytöjä. Ja minähän tein. 

• Kesäjuhlat. Oli grillailua, syntymäpäiviä, ferragostoa eli italialaista ”juhannusta” unohtamatta.

• Lähialueilla seikkailu. Kivenheiton päässä kotoa tutustuttiin Suomi-vieraiden kanssa muun muassa pieneen, hieman kulahtaneeseen palatsiin sekä vesipuistoon. 

Pieni mutta sympaattinen palatsi

• Monta herkullista aamiaista ja lounasta kotiterassilla, ja melkein yhtä monta makuhermoja hivelevää illallista ulkona. 

Yksi päivän tärkeimmistä aterioista

Yksi päivän tärkeimmistä aterioista

• Terme. Täällä tuli käytyä peräti kahteen kertaan. Terme on kylpylä, josta löytyy monenlaisia altaita, erilaisia saunoja ja tunnelmallisia rentoutumishuoneita niin sisä- kuin ulkotiloista. Kylpylä on sisustettu tyylikkäästi ja iltaisin valaistus lisää tunnelmaa entisestään. Ruoka- ja juomatarjoilut kruunaavat vierailun, eikä mainitsematta sovi jättää sitä seikkaa, että paikkaan on lapsilta pääsy kielletty…

• Päärynät, niitä tuli paljon ja kärsimättömän odottelun jälkeen ne jopa kypsyivät!

Vielä hieman raa'ahkot päärynät

• Vaihteeksi löysin myös itseni Venariasta, jossa ferragostoa edeltävänä iltana järjestettiin perinteisen musiikilla rytmitetyn vesishow’n lisäksi myös ilotulitus. Ihme kyllä näimme molemmat muutaman tunnin odottelun jälkeen, hieman heikosta tiedottamisesta ja aikataulujen puutteesta huolimatta… 

• Ja ympyrä sulkeutui, kun palasimme syömään vanhaan tuttuun agriturismoon. Ei jäänyt nälkä tälläkään kertaa ei, kiitos kysymästä. 

Ruokailuseuruetta agriturismossa

Tällaisissa tunnelmissa meni mun elokuu – entä teidän?

Lauantain niksinurkka

Työharjoitteluni on ohi. On ollut jo jonkin aikaa. Olen ehtinyt lomailla Italiassa ja palata Suomeen. Työharjoitellessani pistin korvan taakse muutaman vinkin, jotka olivat jääneet julkaisematta. Joten olkaa hyvät, kaikki italialaisessa työelämässä tarpeelliseksi osoittautunut löytyy seuraavasta listasta.

• Kärsivällisyys. Mikään ei tapahdu hetkessä, eikä ehkä edes seuraavassa hetkessä. Yhden pienen tiedonmurusen saaminen voi kestää viikon, mikä saattaa hieman viivästyttää asioiden etenemistä.

• Teitittely. Jos epäilet keskustelukumppanin olevan hippustakaan itseäsi vanhempi, on parasta teititellä. Toisinaan tuppaa unohtumaan…ei tule teitittely kovin luontevasti tästä suusta.

• Murteet. Varaudu siihen, että vaikka osaat italiaa, et välttämättä ymmärrä italialaisia. Yllätyin, kuinka monet mun työpaikalla puhuivatkaan omaa, täysin käsittämätöntä, murrettaan.

• Bisneskengät. Tuntuu, että monilla on vähintään vaatekaapillinen kenkiä, viikon jokaiselle päivälle löytyy asuun sopivat kengät. Minäkin kävin ostoksilla ja annoin itselleni lahjaksi omat bisneskengät. Muistuttavat Peppi Pitkätossun kenkiä, eikö? 
  
  
    
  
  

• Toimiva lämmönsäätelyjärjestelmä. Tsekkaa tämä. Vaihtoehtoisesti pieni matkalaukku, johon on pakattu varavaatevalikoima koleaan, viileään, lämpimään ja kuumaan huoneilmaan.

• Välipalaa. Paljon. Eihän yhdellä voisarvella kukaan selviä pyörtymättä lounaaseen asti.

• Allekirjoittaminen. Tätä pitää tehdä paljon. Allekirjoittaa voi ihan hyvin henkilölle x saapuneet lähetykset sekä paperit, joiden sisällöstä ei ymmärrä paljon mitään. Jos sattuu löytymään virallinen toinen nimi (kuten aika monelta suomalaiselta, myös minulta), sekin pitäisi jaksaa raapustaa. Voin paljastaa, että siinä kohtaa vähän juksutin: allekirjoitin vain etu- ja sukunimelläni. Hui kamalaa!

• Toivotukset. On toivottavaa, että joka välissä toivottaa jotakin. Tsemppiä työntekoon, hyvää iltapäivänjatkoa, hauskaa iltaa – pääasia on, että jotakin toivottaa.

Siispä: hyvää viikonloppua!