Kai joskus on vain pakko mennä

Tämä viikko alkoi auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Olin juna-asemalla lähdössä ensimmäiselle työmatkalleni (kyllä, se oli työmatka; matkustusaika oli ainakin kolmekymmentäkolme minuuttia). Siinä junaa odotellessani saimme suru-uutisen, mikä oli ollut vain ajan kysymys. Sitten saapui juna. Ja matkalla taivas täyttyi pilvistä.

Tuon maanantaisen aamun jälkeen päivät ovat venyneet viisitoistatuntisiksi ja surkeat sattumukset seuranneet toisiaan. Ei varsinaisesti haittaa, että viikonloppu alkaa ihan pian. 

Sisilialaisen äiti ja serkku varasivat heti lentoliput tullakseen hautajaisiin eteläiseltä saareltaan. Ensimmäinen kysymysmerkki oli havaittavissa jo matkajärjestelyissä. Suoran lennon sijaan rouvat olivat varanneet maan sisäisen lennon välilaskulla, joka sijoittui ehkä Italian sekasortoisimmalle lentokentälle. Mutta voihan sitä ottaa lennon välilaskulla, vaikka matkan kesto onkin vain vuorokausi.

Rouvat selvittivät itsensä ajoissa (!!!) lentokentälle ja edelleen läpi turvatarkastuksen. Siihen matka sitten tyssäsi. Kuvitelkaa, siellä he varmaan istuivat mutustamassa voisarvea kahvilassa ja taustalla soi viimeinen kuulutus lennolle. Rouvat eivät koskaan päässeet Sisiliaa pidemmälle.

Koska meidän ei tarvinnutkaan hakea ketään lentokentältä, menimme hautajaispäivää edeltävään messuun. Sen jälkeen kävimme vainajan kotona – kirjaimellisesti. Täällä monet pitävät vainajaa kotona hautajaisiin asti. Toisaalta hautajaiset järjestetään hyvin pian, muutaman päivän kuluessa.

Niinpä hautajaiset pidettiin jo keskiviikkona. Hautajaisista myös ilmoitellaan julkisesti, muun muassa rappukäytävässä, ja kaikki kiinnostuneet pääsevät paikalle. Nimenomaan kiinnostuneet, hautajaisiin osallistuminen ei tarkoita että olisi tuntenut vainajan. 

Samalla, kun kirkossa siunataan vainajaa, vainajan koti voi tyhjentyä hetkessä ja pyytämättä. Kuinka ollakaan, hautajaisaamuna vainajan rappuun ja kotiovelle ilmestyi "rappusiivoojia". Hyvin jännittävästi juuri vainajan kotioven vieressä oleva ikkuna oli pesun tarpeessa hautajaisten ollessa alkamaisillaan. Onneksi kaikki eivät olleet vielä lähteneet, ja varkaat saatiin ulos talosta. 

Siunaustilaisuuden jälkeen oli ajettava kaupungin toiselle puolelle hautausmaalle. Siellä oli luvassa odottelua, jota oli siihenkin asti ollut ihan kohtuullisesti. Aika oli sovittu etukäteen ja jotenkin kuvittelin, että edes krematoriossa noudatettaisiin sovittuja aikoja. Olin kuvitellut väärin. 

Krematorion enkelein koristeltu portti aukesi ja sen pituinen se.

Ei mikään vuosisadan mahtavin viikko, etten sanoisi. Juna-asemalta krematorioon ja kaikkea siltä väliltä.