Moottoripyörällä munakkaalle

Pakaralihasten kestävyys testattu – ensimmäinen Torinoa kauemmas suuntautunut moottoripyöräretki tehty. Vaikka en mikään moottoriajoneuvojen ystävä olekaan (traktoreita lukuun ottamatta), seikkailu moottoripyörällä oli kerrassaan onnistunut. Mikäs siinä on huristellessa Alppeja ylös alas auringon paistaessa.

Päämääränämme oli järvi. Nimi kuulosti ihan italialaiselta, voi ehkä johtua siitä, että järvellä on myös italialainen nimi. Italian maaperä kuitenkin loppui ja vastassa oli Ranska. Pian Ranskan puolella olikin vastassa jonkinlainen rajapaikka tuimine ranskalaisine miehineen. Ja mullahan ei mitään passia ollut tietenkään mukana. Osa tulijoista pysäytettiin, osa ei. Hieman alkoi sydän sytkyttelemään, olisihan se ollut harmi jäädä rajalle. Katsoin ranskiksia nätisti silmiin ja päästiin jatkamaan matkaa.

Järvi olikin ihan lähellä, ja pysähdyttiin sen läheisyyteen erääseen somaan bed and breakfast -paikkaan syömään. Hienoisista kielivaikeuksista huolimatta saatiin munakkaat pöytään ja myös kakun tilaaminen onnistui. Oli hyvää, kiitos kysymästä.

Ps. Muistatteko vielä tarinani Italiaan rekisteröitymisestä, osa yksi ja osa kaksi? En koskaan onnistunut rekisteröitymään. Kolme kuukautta saa siis oleskella vapaasti, pidempi aika edellyttää rekisteröitymistä. Jos sattuu käymään maan rajojen ulkopuolella, alkaa vapaa kolmen kuukauden oleskelu uudestaan. Ihan niin kuin jota kuta mun oleskelut kiinnostaisi, mutta tulipahan piipahdettua Ranskassa. Nyt voin taas hyvillä mielin jatkaa oleskelua Italiassa – paitsi että arvatkaapa vaan, älysinkö ottaa mitään todistetta Ranskan visiitistä. Kuvia lukuun ottamatta.