Kaikki alkaa loppuakseen?

Se oli sitten siinä. Tämä kesä ja kolme kuukautta au pairina. Kiitos, näkemiin ja sitä rataa. Mutta jos ihan totta puhutaan, ei yhtään – siis ei YHTÄÄN – tunnu siltä, että olisin lähdössä yhtään minnekään. Sama homma oli silloin, kun olin lähdössä Suomesta Italiaan. Yhtäkkiä vain huomasin olevani Italiassa.

Onhan tässä puolensa, missäpä ei olisi. Ei tarvitse herätä keskellä yötä laittamaan hydrokortisonia hyttysenpuremiin. Suomessa ei ehkä enää tähän aikaan vuodesta tarvitse kärsiä hyttysistä. Kraanasta tulee kylmää ja kuumaa vettä tarpeen mukaan, ja juuri oikeanlaisella paineella. Hallitsemattomalle jäätelön syömiselle tulee loppu. Perheen ihanan koiran niuskutus ei enää herätä keskellä yötä ja kahdeksaa kertaa aamulla. Suomessa on hyväntuoksuista huuhteluainetta. Ja niin edelleen. Vaikka kuinka paljon iloisia asioita!

Kolme kuukautta au pairina oli sopiva aika mulle. Mutta kolme kuukautta Italiassa on aivan liian vähän. Tämä maa ei kuitenkaan katoa minnekään. Okei, Venetsia uppoaa ja maanjäristykset saattavat tehdä tuhojaan, mutta kai täällä vielä jotain on jäljellä, kun palaan. Niin, KUN.

Täältä tullaan, Suomi!

Sitten päätin ryhtyä kokopäiväiseksi turistiksi

Jokin aika sitten kävin tsekkaamassa, miltä näyttää Cuneon provinssissa. Hienoltahan siellä näytti, kaikki. Vaikka siirryin vain provinssista toiseen – maakunta ei siis vaihtunut – oli heti jotenkin erilaista. Cuneon provinssissa sijaitsee alue nimeltä Le Langhe, jossa on hurjasti viiniviljelmiä. En ymmärrä viinin tuottamisesta mitään, joten ei viiniviljelmistä kuvaa enempää. 

Ei lisättävää.

 

Pysähdyttiin Barolon kylässä (jonka mukaan Barolo-viini on saanut nimensä). Kylä oli pikkuruinen, mutta upea. Ihan kamalan upea. Tyylikäs, siisti, värikäs. Aika monet turistit olivat löytäneet tiensä Baroloon, joten mielikuva rauhallisesta iltapäiväkävelystä ihanassa pikkukylässä viiniviljelmien ympäröimänä kauniina kesäpäivänä ei ihan täysin pidä paikkaansa.

Hyvin random kuva Barolosta.

 

Barolosta matka jatkui kohti Mondovìa, jossa oli sattumalta jotkut käsityöläismarkkinat. Käsintehtyjä vaaseja, tauluja, koruja, vaatteita ynnä muuta myytiin kojuista. Mondovì oli koristeltu kauttaaltaan sateenvarjoin, jotka heilui kivasti tuulessa. Oli pakko kysyä paikalliselta mummelilta, mitä virkaa sateenvarjot oikein toimittivat. Ei kuulemma mitään, ne olivat vain koristeena. Aloin tykätä moisesta dekoreerauksesta vielä enemmän, kun sain tietää, ettei siinä ollut mitään järkeä.

Tuolla aukiolla pelattiin joillain kummallisilla kuutioilla. Koko ajan sai hyppiä pois kuutioiden tieltä!

Tykkään, tykkään, tykkään!

 

Lähellä Mondovìa sijaitsee Santuario di Vicoforte, yksi Piemonten merkittävimmistä kirkoista. Eikä ihme; se oli ehdottomasti yksi hienoimmista kirkoista, jonka olen koskaan nähnyt. En tunne oloani millään tavalla kotoisaksi vieraillessani kirkossa, ristinmerkkejä tekevien ja alttarille itkemään kumartuneiden katolilaisten joukossa. Silti olen löytänyt itseni (ehehe) kirkosta useampaan otteeseen tänä kesänä. 

Se ON valtava. Ja sijaitsee oikeastaan keskellä ei-yhtään-mitään.

Katto näytti erilaiselta riippuen siitä, mistä päin sitä katsoi.

Jälleen kerran melkein oikeanlaiset vaatteet...

Olin hetken turisti

Asia, josta pidän Italiassa: vanhat rakennukset ja kirkot.

Ne ovat osa sitä, mikä tekee Italiasta Italian.

Ei haittaa, vaikka ei ymmärrä mitään arkkitehtuurista. Ei haittaa, vaikka ei ymmärrä mitään historiasta. Ei haittaa, vaikka ei ymmärrä mitään taiteesta. Ei haittaa, vaikka ei ymmärrä mitään mistään. Linnat, palatsit ja kirkot tekevät joka tapauksessa vaikutuksen. Jos kuitenkin löytyy tietämystä jostakin asiasta, näistä paikoista saa epäilemättä enemmän irti.

Vierailin taannoin Torinon lähellä Stupinigissa, jossa sijaitsee eräs vaatimaton palatsi, Palazzina di Caccia. Se rakennettiin 1700-luvulla kuninkaalle ja kuningattarelle (tuohon aikaanhan Italia ei ollut vielä yhdistynyt, vaan alueella oli useita pieniä valtioita). Tyylikäs palatsi, ei varmaan ollut hassumpaa elellä siellä. Nykyään pienen pieni osa palatsista on avoinna yleisölle museotyyppisesti. Ellen ole ihan väärin ymmärtänyt, palatsi on myös Unescon maailmanperintökohde. 

En tiedä, mitä toi poro tuolla katolla tekee!

Melkein ku mun olohuone.

Hei vaan!

 

Stupinigista matkui jatkui Torinoon kukkulalle, jolla sijaitsee Basilica di Superga. Tämä 1700-luvulla rakennettu kirkko oli näkemisen arvoinen. Kirkon sisällä pääsi pientä maksua vastaan kiipeämään ylös rappuset kirkon katolle, josta näki kuta kuinkin koko Torinon. Kirkon takana sijatsee muistomerkki lentokoneonnettomuudessa menehtyneille. Kuutisenkymmentä vuotta sitten tapahtui onnettomuus, jossa lentokone iskeytyi kukkulaan lähelle kirkkoa ja kuten arvaatte, eihän siinä rytinässä kukaan hengissä selvinnyt. 

Kirkon portailla. Melkein kirkkoon sopiva vaate jne.

Yläilmoissa!

 

Asiallisesti kulmat rutussa.

Torino illalla on myös aika jees. Vähemmän ihmisiä kuin päivällä ja kaikki nätisti valaistu. Torino on kyllä Italian kaupungeista sellainen, jossa joku suomalainen (kuten minä) saattaisi viihtyä pidemmänkin aikaa. Ei liian kaoottista...vain vähän. 

Kun oikein tihrustaa, voi taustalla nähdä Molen.

Po.

Miksejä

Kysymys kuuluu: miksi?

• Miltei kaikki maksavat käteisellä. Ihan ymmärrettävistä syistä, sillä kaikkialla ei ole edes mahdollista maksaa kortilla. Eräässä vaatekaupassa edelläni asioinut maksoi kortilla ja pin-koodin lisäksi laittoi allekirjoituksen kolmeen eri kuittiin. Kolmeen. Vaatekaupassa. Vaikka kaikki maksavat käteisellä, vaihtorahaa ei ikinä ole.

• Kaikkialla kahvi ei ole hyvää.

• Myös jäätelön laatu vaihtelee. Se on sentään aina hyvää, mutta joissain paikoissa parempaa kuin toisissa.

• Olen ihan hajalla. Okei, en ihan, mutta aika pitkälti. Leikin eilen ihan innoissani lasten kanssa puistossa naurettavan tunnin, ja selkäni sekä niin kutsutut käsilihakseni ovat tänään kipeät, yhyy. Olen vasta 21. Miten ihmeessä minua iäkkäämmät lasten kanssa tekemisissä olevat jaksavat liikutella itseään?

• Puhelinyhteys toimii kovin vaihtelevasti tai sitten se ei toimi.

• Lastenelokuva alkaa kello kymmenen illalla elokuvateatterissa. Herranjestas siis, lastenhan pitäisi olla siihen aikaan nukkumassa. Vaan ei. Mä menen aikaisemmin nukkumaan kuin monet lapset ja nukun pidempään. Miten nämä selviää niin säälittävillä yöunilla!

• Tienviitat on ihan syvältä. Ensinnäkin niihin ei ole läheskään aina merkitty, montako kilometriä jonnekin kaupunkiin on matkaa. Toiseksi, jos kilometrit on merkitty, ne eivät välttämättä ole paikkaansapitäviä. Olet esimerkiksi suuntaamassa kaupunkiin X ja näet viitan, jonka mukaan sinne on 32 kilometriä. Jatkat eteenpäin oikeaan suuntaan ja seuraavan kyltin mukaan tähän kaupunkiin X onkin matkaa 34 kilometriä. Mitä helvettiä! Kolmanneksi tienviitoihin on heitelty ihan satunnaisesti kaupunkeja. Jos olet lähellä jotakin vähän isompaa kaupunkia, ei tienviittaa juuri sinne välttämättä ole. Sen sijaan on tienviitta jonnekin kaupunkiin, joka on viidensadan kilometrin päässä.

• Moottoritiellä varoitetaan käynnissä olevista tietöistä, jotka ei oikeasti koskaan ole käynnissä. Ehkäpä siksi tiet ovatkin paikoitellen hieman kuoppaisia.

Niin, haluaisin vain tietää, että miksi. Tuo kysymyssana on näköjään tarttuvaa sorttia. 

Myös julkinen liikenne on yksi erittäin iso miksi. Tässä meidän kylän juna-asema, joka ei ole ollut ihan hetkeen käytössä.