Tapaus Resepti eli yksi kokemus italialaisesta terveydenhuollosta

Seuraan ja kuulen mielelläni italialaisten kokemuksia maansa terveydenhuollosta. Olenhan kotoisin Suomesta, jossa terveydenhuolto on (ainakin toistaiseksi) melko hyvällä tasolla. Enkä voi olla vertailematta. Tapaus resepti, jonka kuulette seuraavaksi, herätti paitsi huuto- myös kysymysmerkkejä. Voiko tosiaan olla niin, että jokin asia Italiassa toimii – seuraavan esitän hyvin varauksella – aavistuksen paremmin kuin Suomessa, ainakin jostain näkökulmasta?

Sisilialaisen piti päästä lääkäriin. Hän otti puhelimen käteen ja muutamaa minuuttia myöhemmin hänellä oli aika varattuna lääkärille ja vieläpä heti seuraavalle päivälle. Julkiselle sektorille. Ilman akuuttia hätää. Pyörittelin vieressä päätäni ja muistelin, milloin olen viimeksi päässyt lääkäriin. Monesti kun käy niin, että ajanvarauksesta kerrotaan, että ihan hyvin sulla vielä menee. Seuraile tilannetta ja ota vähän buranaa.

Kun kerran Italiassa ollaan, päätin kokeilla minäkin täkäläistä taitolajia nimeltään oveluus. Migreenilääkkeeni ovat Suomessa todella kalliita, joten laitoin sisilialaisen tiedustelemaan käyntinsä yhteydessä, olisiko minun mahdollista hankkia täältä resepti ja lääkkeet inhimillisemmin kustannuksin.

Sisilialainen lähti matkaan taskussaan muistilappu lääketiedoistani. Ja mitä olikaan taskussa lääkäristä tullessa? Migreenilääkeresepti. Lääkäri oli ihan mielellään kirjoittanut sisilialaiselle migreenilääkkeet, jotka tulisivat minulle. Tämä luku tarinasta on hieman kyseenalainen, olen samaa mieltä. Ja sivumainintana vielä: tähän asti kaikki oli ollut ilmaista.

Otimme suunnan kohti apteekkia. Olisi ollut vähän liian täydellistä epäuskottavaa, jos apteekissa olisi ollut tarvitsemani lääke hyllyssä, eikö? Lääkettä ei siis ollut, vaan se lähti tilaukseen. Ja oli saapunut apteekkiin seuraavaksi päiväksi, joka oli lauantai.

Lääkkeestä sentään pääsi maksamaan, ja kun kelakortin tapaisen kortin vilauttamisen jälkeen kuulin loppusumman, meinasin pyörtyä. Lääke maksoi naurettavan vähän, muutamia euroja. Suomessa maksan täysin vastaavasta tuotteesta todella moninkertaisen hinnan.

Kummassakin järjestelmässä varmasti on puolensa. Kukaan ei ole täällä halunnut kuulla mun hehkutusta italialaisesta järjestelmästä. Se perustuukin tähän yksittäistapaukseen. Halusin kuitenkin jakaa tämän kanssanne, koska koko homma tuntui niin uskomattomalta. Kuulen mielelläni myös teidän kokemuksia terveydenhoidosta ulkomailla!

Toukokuun muikeat

Tässä kuussa muikeinta on ollut…

• Mansikat! Usein täkäläiset mansikat ovat mauttomia ja kuivahkoja, mutta tänä vuonna ne ovat olleet erityisen makeita. Siispä olen syönyt mansikoita aamiaiseksi, välipalaksi ja jälkiruuaksi. Joitain mansikkayksilöitä on saanut poimia omasta pihastakin.
 

• Aurinkoiset, kesäiset päivät. Niitä on kuulemma ollut tavallista vähemmän ja monet ovat valitelleet surkeaa säätä, mutta mulle aurinkoa ja lämpöä on ollut tietenkin epätavallisen paljon.

• Kevät. Sillä kaikesta huolimatta kesähän alkaa vasta kesäpäivänseisauksesta, ainakin italialaisen laskuopin mukaan. Kuumuus ei pääse vielä keväällä kuivattamaan luontoa, ja tämä aika vuodesta taitaakin olla kaikista vihrein ja luonto vehreimmillään.

• Työharjoittelu! Ensimmäinen kuukausi on mennyt aivan uskomattoman nopeasti.

• Harjoittelupaikan tarjoama ilmainen lounas. Sekä töissä että töiden ulkopuolella tästä on tullut yleinen vitsi. Että eivät olisi muka tarjonneet lounasetua, jos olisivat tienneet paremmin...t. pohjaton vatsa.

• Synttärit. Sellaisetkin olivat minulla nimittäin ja juhlistin niitä spassa varsin rauhallisissa merkeissä. Toki muutamat muutkin synttärit juhlittiin (hieman vähemmän rauhallisissa merkeissä).

• Lähijäätelöbaarin omistaja on alkanut testailla uusia makuja näin kesän lähestyessä ja jonkunhan ne on koemaistettava. Ananasta, appelsiinia, mascarpone-päärynää...

• Lisäksi lähijäätelöbaarissa on kolumbialainen harjoittelija, jonka kanssa olen voinut small talkata espanjaksi, todella vaikuttavalla menestyksellä…

• Vapaat viikonloput: ei töitä, ei opiskelua. Voi tehdä ihan vapaavalintaisia asioita, tsekatkaa vaikka tämä. Uskomatonta! Moista ei ole tapahtunut miesmuistiin.
 

•  Tapaus nimeltään resepti, josta saatte kuulla myöhemmin. 

+ BONUS. Kuukauden viimeinen päivä on tilipäivä - eli myös muikea. Varsinkin siinä tapauksessa, että palkka ilmestyy tilille.

Mitä meille tarjosi Monza?

 

Lauantai tuli ja lauantai meni Monzassa. Toisinaan kotikulmilta poistuminen tulee niin tarpeeseen, vaikkei lähtisikään kovin kauas. Ihan kuin olisi ulkomailla, huokailtiin. Ja saatiin kyselyitä, mistä päin ollaan kotoisin, kun mulla on niin jännä aksentti. Maaseudulta kenties?

Päivän kulttuuriannoksen meille tarjoili Robert Doisneaun valokuvanäyttely. Sen jälkeen kierreltiin keskustassa, italialaiset kuumuutta valitellen. Käytiin tuomiokirkossa, jonne pääsi sisään hääseremoniasta huolimatta. Mutta olisihan meidän kirkossa käynti ollut liian epäuskottava, ellei yksi olisi pessyt jäätelöstä tahmeita käsiään pyhässä vedessä (tai mikä onkaan tuo vesi nimeltään). 

Seuraavaksi päädyttiin puistoon, jossa oli kojuja täynnä herkkuja: oliiveja, juustoja, leipiä... Me otimme oikein mielellämme maistiaisia ja vakuuttelimme, että palaamme pian ostamaan aperitiivitarpeita. Arvaapa palattiinko. Löysimme valtavan puistoalueen palatseineen ja kukkapuutarhoineen. Aperitiivit pääsivät unohtumaan. Aina siihen asti, että tuli nälkä. Päivä päättyi pitsoihin ja mun kohdalla myös nutellatiramisuun.

Jekkumaista

Tätä olette takuulla odottaneet. Muistattekin ehkä postauksen kymmenestä faktasta. Sama meininki jatkuu. Saanko esitellä: uskollinen matka- ja asuinkumppanini, Jekku Kissanen.

(1) Jekku on hyvää vauhtia italialaistumassa. Erikoisillallinen syntyy hetkessä bresaola-leikkeleestä.

(2) Jekulla on ensi kuussa synttärit. Koska täällä kaikki juhlivat synttäreitä, luultavasti myös Jekku tekee niin. Vastaanotto kotona, muistaminen lelujen tai ruuan muodossa.

(3) Jekku on nuori aikuinen ja tutkii identiteettiään. Tällä hetkellä kiinnostuksenkohteena on kasvissyönti. Vannoutunut lihansyöjä yrittää vimmatusti syödä lehtiä, mutta bresaola vie voiton.

(4) Jekku syö ruuan lisäksi mielellään myös erilaisia naruja. Oli kyseessä sitten villalanka tai lahjanaru, katoaa se hetkessä parempiin suihin.

(5) Joidenkin mielestä Jekku ei ole viisas. Se ei pidä paikkaansa.

(6) Jekulla on käynyt jo paljon vieraita. Olen hihitellyt vieressä, kun italialainen toisensa jälkeen on maannut lattialla, puoliksi sängyn alla, ihastelemassa tätä viehättävää luontokappaletta.

(7) Kyllä, Jekku saattaa olla ujo. Tai sitten vain taitava huolehtimaan yksityisyydensuojastaan.
 

(8) Lentokoneessa Jekku matkusti hiljaa ja nätisti. Vieressäni istuneet matkustajat eläytyivät kissan lentomatkaan täysillä.

(9) Lentokentällä sen sijaan Jekku sai ennenkokematonta huomiota. Kissaystävä oli hämillään ollessaan huomion keskipisteenä. Rauhoittaakseni tilannetta vein kissan vessaan – jossa soi lintujen viserrys luomassa tunnelmaa. Siinähän se psyyke vasta kissalla meneekin.

(10) Jekku on hyvin säännöllinen, sopusuhtainen ja sopeutuvainen. Ruokalu- ja nukkumisajat ovat samat, mikä auttaa pitämään linjat – oltiin sitten Suomessa tai Italiassa.

PS. Italian ympäriajo saapuu huomenna näille kulmille. Etukäteisvalmisteluista, kuten koulujen sulkemisesta päätellen, 
kaaokseen on yritetty varautua. Innolla huomista odotellen...