Papan bileet

Ette varmaan ylläty: lauantaina oli jälleen synttärikemut (jo toiset tällä viikolla). Tällä kerralla kyseessä oli vähän erilaiset kekkerit. Synttärisankari oli A:n kaverin isoisä ja juhlat olivat pienen kyläjuhlan mittakaavassa. Enpä ole aiemmin ollut niin massiivisilla synttäreillä! Yritin vähän laskeskella, montako meitä oli. Tarkkaa lukua on mahdotonta sanoa, mutta ainakin kolmesataa. 

Osa juhlavieraista.

 

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että en tiedä, mikä isoisän nimi on. En tiedä, montako vuotta hän täytti. Enkä ollut ainoa, joka ei tuntenut synttärisankaria. Viis siitä, kun kerran pidot oli niin hyvät! Paljon paljon ruokaa, juomaa ja jopa aurinkoa. Eilen sää näytti pitkästä aikaa siltä, miltä Italiassa pitäisi kesällä näyttää.

Alkupaloina oli kaikkea pikkupurtavaa: pitsapaloja, friteerattuja mozzarelloja ja kasviksia ja niin edelleen. Niiden napostelun ahmimisen jälkeen en olisi tarvinnut enää muuta syötävää. Mutta siitä se syöminen vasta alkoi! Asetuimme pöytiin, mihin kului aikaa noin tunti. Aluksi eteen kiikutettiin verkkomeloni (tai cantaloupe, mikä onkaan), jonka päällä oli ilmakuivattua kinkkua. Kyllä kelpaa, ajattelin.

Olin nukkunut ainakin pari tuntia yöllä!

Seuraava annos oli jostain toisesta todellisuudesta. Juuri edellisenä iltana kaverini oli pitkään ja hartaasti kuvaillut mulle kaikkia mahdollisia piemontelaisia ruokia. Yksi jäi kuitenkin mainitsematta. Siinä se lepäili lautasellani, vastikään teurastettu vasikka (??). RAAKANA. Mulle vakuuteltiin, että se on maukasta. Vähän salaattia kylkeen, mitä herkkua! Urheasti iskin haarukkani raakaan lihaan, johon makuhermoni saivat pian tutustua. Oksu oli lähellä. Vaikka olenkin kaikkiruokainen, tämä oli liikaa.

Onnekseni seuraavaksi tarjoiltiin kypsennettyä lihaa, oikein herkullista ja mureaa. Lihan kanssa oli ranskalaisia, joita täällä syödään aika paljon. Tarjolla oli myös erinomaista salaattia. Koko ajan ruokaa tarjoiltiin lisää ja pullot tyhjenivät ja desibelit nousivat. Pääruoan jälkeen oli juustojen vuoro. Piemontessa on tapana syödä juustoja aterian jälkeen. Juustojen jälkeen saapui eteeni vielä pala kakkua, kakun jälkeen jotain pieniä leivoksen tapaisia... 

Tässäpä vielä kuva raa'asta herkkuannoksestani. Hyvää ruokahalua!

 

Syömisen ohella tapana on myös seurustella vähän kaikkien kanssa. Yhdessä seurueessa äänessä on aina useampi ihminen yhtä aikaa ja jokainen haluaa tietysti saada asiansa kuuluville. Sitä varten on korotettava ääntä ja käytettävä käsiä. Voitte kuvitella sen huitomisen ja metelin, joka juhlissa vallitsi! Mulla oli myös vähän rauhallisempaa, suomalaista seuraa. Lasten mummu on luonamme tämän viikonlopun ja oli siis myös juhlissa kanssamme. Ihan mukavaa välillä puhua suomea. Joskin meidän suomen kielessä on välillä myös italiaa; jotkin asiat on helpompi ilmaista italiaksi. Mahtavaa siis, että on ihminen, jonka kanssa tätä kielisekoitusta voi käyttää!

Lapsille pystytettiin pomppulinna. Olis tehny itse kullekin hyvää vähän hyppiä ruokailun jälkeen.